Framtidens Lappviken

Efter vårens och sommarens intensiva kamp för bevarandet av Lappviken som ett gemensamt rum är det dags att blicka framåt. Hurdan verksamhet skulle bäst passa på området och vem borde vara ägare av de gamla sjukhusbyggnaderna? Hur kan vi bäst trygga områdets unika kultur- och vårdhistoriska karaktär och bevara den värdefulla parken för kommande generationer? På vilket sätt borde staden öppna planeringen av Lappvikens framtid så att invånarnas röster och sakkunnigas utlåtanden inkluderas och beaktas under processens gång?

Nu är tiden inne för att berätta om din dröm gällande Lappvikens framtid! Under hösten 2020 pågår projektet Framtidens Lappviken (Tulevaisuuden Lapinlahti) som Pro Lappviken förening för mental hälsa driver. Bekanta dig med videorna från startseminariet för Tulevaisuuden Lapinlahti -projektet 14.10.2020, läs bloggtexter i anslutning till temat, svara på enkäten om hur området borde utvecklas och läs om hur du kan vara med och påverka. Tyvärr är materialet på finska, men du kan gärna svara på svenska i enkäten och kontakta verksamhetsledaren Nonni Mäkikärki på svenska för mer information!

Se också vilka slags tankar dagisbarnen har om Lappviken! Läs också min bloggtext om Lappvikens framtid och om hur Lappviken kunde vara det tredje benet i den kreativa triangeln Kabelfabriken – Maria01 – Lappviken (här ett citat ur texten i översättning):

I den här triangeln skulle Lappviken vara den förenande länken mellan kultur- och social- och hälsosektorn, en plats där man utvecklar nya sektoröverskridande metoder och samarbeten för att främja delaktighet och välmående genom kultur och konst. Samarbetet med kulturaktörerna på Lappviken och med de andra kulturarbetarna inom “Gräsvikens triangel” kunde underlätta skapandet av en konstnärsstig för konstnärer med en funktionsvariation och samarbetet kunde även ge t.ex. unga som riskerar utslagning, asylsökande och långtidsarbetslösa en mångsidig kontakt med arbetslivet och erfarenhet av evenemangsproduktion.

Det material som samlas in genom enkäten, intervjuer och olika evenemang under hösten överräcks i slutet av året (2020) till de utredningspersoner som staden utser för Lappviken.

Hospital as a Mirror

Now a blog text written in English for a change! This text is written by my writer colleague from Lapinlahti, Maija Kerko. It is based on presentation by her at the Nordic Summer University Summer Session 2020 in Artistic Research/Performing Heterotopia Circle, Lapinlahti Hospital Park 27.7.2020.

Maija Kerko is writing a book on the recent history of Lapinlahti based on ethnographic research. The book focuses on the hospital area through the significations that has been given to it through the 30 years of civic activism in the area. The working title of the book is ”Kaikki maailman ihanat värit” (All the wonderful colors of the world). The project has been supported by the Kone Foundation, Pro Lapinlahti ry and The Association of Finnish Non-fiction Writers.

Below the presentation by Maija Kerko.

Hospital as a Mirror: A presentation by Maija Kerko

Welcome to my walking lecture tour around Lapinlahti area. As I already told in the discussions I had with many of you yesterday, I am currently writing a book about Lapinlahti seen through the lens of meanings the place has been given during the last 30 years of social activism surrounding the site. Lapinlahti operated as Finland’s first and most prominent psychiatric hospital for over 16 decades, starting from the year 1841, and due to the taboos surrounding the place during the hospital era, it has been given very extreme and contradictory meanings: it has been described as heaven or hell, for example. This walk is a playful exploration into some themes of my book, while at the same time it serves as a short overall introduction to the area and its history.

We shall first walk to the seaside inner garden of the hospital main building, which used to be a recreational garden for patients staying either in the closed ward or in the forensic psychiatric ward, where people who had committed a crime were examined. In recent years, it has been renovated to resemble the garden as it was during the 1920s.

Maija Kerko at the symposium 27.7.2020. Photographer: Elina Saloranta

Currently, the former hospital buildings are rented from the city of Helsinki by two tenants: a cooperative Lapinlahden Tilajakamo on the northern wing of the hospital building and a social enterprise Lapinlahden Lähde – both are leasing workspace for artists, scientists, therapists, artisans, small business owners and the like. 

Lapinlahden Lähde, backed up by MIELI Mental Health Finland association, also promotes mental well-being in the area, producing activities supporting social and working life integration of people at risk of social exclusion and organizing events related to culture or the nature of the area that are open and easily accessible for everybody. The idea is to create a ”diagnose-free zone” without categorization or discrimination. This is an activity that relies on the cultural heritage resources of the area and it has roots in social activism dating back to the 80 s, promoting the protection of the area’s historical values.

A historical process, which during the 1980s led to questioning the authority of the Lapinlahti hospital, the flagship and symbol of whole Finnish psychiatry, serves as a background in understanding the motives of the activism over the years. During the last three decades, the Finnish mental health care system has gone through a complete transformation process from a hospital-centered, centrally administrated system into open, fragmented mental health care practices emphasising preventative actions and outpatient care. As part of this process, the Lapinlahti hospital was closed in 2008.

Although the movement’s activists, who had fought for the preservation of the hospital activity since the 80s, could not finally prevent the place from closing, they have been able to stop the plans for the area’s future that would compromise the heritage of the area. This has mainly been done by interpreting the values of the place in a way that is meaningful and understandable to the present day citizens of Helsinki, even though the psychiatric activities have been seen as outdated, and thus helping the citizens to see that the place is important and worthwhile preserving. This way, the area’s cultural heritage has been kept alive, which is in the present situation seen in the activity which at the same time reflects the history of the place and adapts to the present day psychiatric trends.

The place is characterised by its layered history. By looking at its concrete details, one could tell thousand and one stories that date back far beyond the last three decades. By looking at the main building designed by Carl Ludvig Engel, the same architect who designed the most important administrative buildings in Helsinki, one could tell a story about the reconstruction of Helsinki as a new capital city of the Grand Duchy of Finland in the first decades of the 19th century, and how the Russian emperor Nicholas I put a special emphasis on presenting his human values to the Western world by building a big, modern hospital as part of the city’s monumental architecture.

By experiencing its old parks and gardensand their twilight atmosphere and by looking at the versatile flora rich in plants that are very rare in other parts of Helsinki, one could tell a story about the hospital’s former botanist doctors who designed the gardens with artist’s piety and about the patients who mainly did the actual work in turning the bare, rocky area into an idyllic, pastoral landscape during the first decades of the hospital’s history.

Or by looking at the barely visible shallow paths on the grass that lead to nowhere on the southern side of the park, bordered with lines of trees, one could tell stories of places that no longer exist, as the city of Helsinki started taking over the place piece by piece for the use of the growing industry of the capital. This process started in the first decades of the 20th century from the most southern places of the area around where now Kaapelitehdas in Ruoholahti is situated.

One could talk about passages leading to bathing huts, a bowling alley, meadows and a small grove of oaks. Or one could talk about a large, secretive garden in the middle of the hospital area, which was the centre of the doctors’ botanical experiments, surrounded by a fence of large spruce trees. There one could find fish ponds and groves of cherry and pear trees, for example, and all of the passages circulating around the hospital area seemed to finally end there. The place is now occupied by a large, blue office building, which you pass if you enter the area from the Ruoholahti side.

A map over Lapinlahti Hospital area about 1894. (KA, RakH II lea 71.43 56M 6/4) 

And getting lost in the main hospital building with its mazy structure with endless doors separating the different spaces from one another, one could tell a story about the hierarchy of an old psychiatric hospital with a strict control of passage depending on the status of the visitor.

The story that was told in the first wave of social activism in the 1980s was a story of patients who, in their letter to editors published in prominent Finnish newspapers, gave detailed descriptions of the area and the experienced healing interaction with it. As such, the writings shed light to the area described in Helsingin Sanomat as a ”black spot in the city”.

The writings showed that the surroundings experienced through a sensory system have a strong interconnection with identity. As was written in one text: ”The arched vaults of our minds stem from here.” They portrayed the place as paradise-like in contrast to the prejudice and fear expressed towards it from the outside, and, as such, they were not the first in the hospital’s history. For example, a physician who had spent her childhood in the area as a daughter of a doctor described the area experienced in her childhood as Sleeping Beauty’s castle with its fairytale-like forests, gardens and seashores, and as a community that stood for the weakest of the society.

These ideas were later the inspiration for new writings, which described the area’s values in a more scientific manner, looking to environmental psychology and aesthetics, and connected the patients’ experiences to nature’s alleged healing power in the time of the hospital’s construction. This was a selective tradition that looked more into the history written from an aesthetic rather than psychiatric point of view. More than the actual psychiatric reality, it looked into the idealistic ideas behind its construction. As such, it was history told to specifically protect the place from the plans to hand the place over to commercial development after the hospital activity would come to an end.

In the beginning of the 21st century, it was time for the public to take the place into their hearts. The selling of the hospital buildings from the Helsinki University Central Hospital to the city of Helsinki as part of the plan to shut the hospital down triggered a wide social movement with thousands of participants who rejected the plan as a part of a process of tearing down the society’s safety nets in the evolving neoliberal society. As compared to the cluster of business enterprises under construction in the neighbouring district Ruoholahti, Lapinlahti was now described as being rooted in the nation’s consciousness as a place for emphatic understanding of the fragility of the human mind and a ”paradise on the last shore”.

Now, the symbolism of hope linked to the sensory impressions experienced in Lapinlahti became available to the public in a brand new way. While mourning for the death of the welfare society in a radio program made by Lapinlahti activists, 10 000 flower bulbs were planted in the hospital’s park as symbols of faith in the future.

This was a clever popularisation of the way interaction with nature works; how we ourselves give the meaning for the surprises that it offers. The impressions experienced in the hospital atmosphere were many times before and after interpreted as symbolising threat or hope, as the text about Lapinlahti written by famous Finnish writer Märta Tikkanen in Hufvudstadsbladet in 2002 shows:

The sunlight streamed over the green vegetation, in front of the window the flowers of the linden trees were deliciously lime-green, the leaves of birch trees were just about to blossom. Behind the trees loomed one of the new glass façades, cold and cobalt blue, totally inappropriate and alien, not belonging to this place. But a couple of golden-eyed birds zoomed on sight on their way out to the sea. And everywhere on the carpet of grass there were stubborn groups of tulip, narcissus, daffodil and crocus buds growing, soon to explode in colorful joy.

Now, we will walk pass the gallery corridor connecting the hospital’s wing together, through an area where used to be the hospital’s chapel and a reception room, into the hospital’s front yard, where I will continue my walking lecture.

Maija Kerko at the symposium 27.7.2020. Photographer: Elina Saloranta

To attune to the immediate surroundings, letting it affect the emotions and be the inspiration to future actions can be an extremely political state. In the three wide social movements during the last three decades, Lapinlahti and its destiny have become a concrete, clearly outlined symbol of the complexity of the surrounding world and its present challenges.

The most recent peak of social activism resulting in a wide social movement happened this spring and early summer, opposing the plans to sell the buildings of the area to an international real-estate developer NREP. If realised, the plans would have meant building three big four and five-storey buildings, one of them a hotel, in the hospital park and commercialization of the area.

The citizens of Helsinki expressed their concerns about the plan in hundreds of letters sent to the Helsinki Urban Environment Committee. In many of them, Lapinlahti was described as being rooted to the Helsinki city structure as a protective place. It represented the experienced feeling of basic trust as a balanced, delicate composite of history, the present activity reflecting it, the buildings and the park, all these together forming the place’s still living cultural heritage. If the city had moved along with the plan, it would have violated the trust given to Helsinki’s political organisation and its promises of sustainable development of urban planning and citizens’ right to participate in it.

As a result of activists’ work and the public pleads of experts and citizens, a sharpening picture about an alerting new trend in the urban planning started to build up in the media. It seemed, that in its willingness to receive money from private investors, the city had lost control of the evolving city structure to the real-estate developers, and previously respected cultural heritage values were ready to be sacrificed in the process. If this development had previously been seen as unproblematic workings of a capitalistic society, now a moral plea for more democratic, transparent processes started to be cried out.

It is often said that psychiatry is a mirror that reflects society’s values and practices. For the Pro Lapinlahti movement, committed to the place and its scenery, the meanings of the place have always been connected to the values that represent its practices in their ideal state. Through these idealised interpretations, the place, that was actually surrounded by taboos in the hospital era, has become a mirror of the society, reflecting it critically. But if you turn the mirror around, you will see paradise on the last shore, Sleeping Beauty’s castle: utopia.

The patients who first started the movement wanted to turn the utopia they were presenting in the media into reality with their plan to establish an anti-psychiatric community in Venetsia-talo (the Finnish for “the Venice building”) on the seashore of the Lapinlahti area. While planning it, they were organizing peer support activity that was ahead of its time in the building. The administration of the hospital did not approve of the demands of equality and criticism pointed towards it, and the activities of the patients in the building were shut down.

During this spring, difficult questions have been raised to both me and others who have been engaged in the activism concerning the future of Lapinlahti. How should the area and its layered history be preserved so that everyone would have the equal right to interpret it freely from their own perspective and get their voice heard? Through what kind of maintenance would the area continue to encourage to look inside one’s own mind bravely, to enrich the imagination and awaken political awareness? For these are the meanings among many others that have been given to the place during the last thirty years and this spring.

After all, the ending words of Michel Foucault in his article ”Of other spaces”, describing a boat as a heterotopia by virtue of excellence applies well to Lapinlahti too, being often described as the flagship of Finnish psychiatry:

In civilizations without boats, dreams dry up, espionage takes place of adventure, and the police take the place of pirates.

Olisiko vihdoinkin aika kaikkien Lapinlahdelle?

Istun taas työhuoneessani Lapinlahdessa kesälomatauon jälkeen ja yritän suunnitella tulevaa, vaikka korona-aikana kaikenlainen suunnitteleminen onkin haasteellista.

Mennyt koronakevät oli raskasta ja jännittävää aikaa monella tavalla, ja kaiken taistelun keskellä ei löytynyt aikaa päivittää blogiani. Tässä välissä on tapahtunut paljon, ja kamppailu Lapinlahden tulevaisuudesta oli paljon esillä mediassa keväällä ja kesällä. Yksi tärkeimmistä medianäkyvyyksistä oli New York Timesissa kesäkuussa (12.6.2020) julkaistu juttu, jossa Moomin Characters ilmoitti vetäytyvänsä NREP:in kilpailuehdotuksesta. Juttu sai paljon huomiota ja heikensi Lapinlahden kevät -ehdotuksen uskottavuutta, mutta oli varmasti myös suuri brändimenetys Moomin Charactersille.

Toukokuussa olin helpottunut siitä, että kaupunkiympäristölautakunta päätti 12.5.2020 hylätä Lapinlahden rakennusten myymisen ja rakennusoikeuden varaamisen NREP Oy:lle. Päätöksessä todettiin, että asia vaatii lisäselvityksiä ja eri mahdollisuuksien perusteellisen arvioinnin. Päätöksellä oli laaja tuki lautakunnassa ja myös kaupunkilaiset, asiantuntijat ja järjestöt tukivat sitä. Olimme hetken iloisia ja ehdimme jo nostaa lasin kansalaistaistelun välivoitolle, kunnes pormestari Jan Vapaavuori 15.5.2020 ilmoitti Twitterissä ottavansa poikkeuksellisen keinon käyttöön ja vievänsä jo kerran päätetyn asian vielä kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Keisarin uudet vaatteet

NREP:in päivitetty ehdotus oli esillä kaupunginhallituksen 15.6.2020 järjestetyssä kokouksessa, jolloin esitys jäi pöydälle (Sazonov Daniel, kok.). Seuraavaksi se oli esillä kaupunginhallituksessa 22.6.2020, jolloin ehdotus onneksi kaadettiin äänin 9-6. Vapaavuoren sooloilua jäi tukemaan vain kokoomuslaiset ja perussuomalaiset: Terhi Koulumies, Pia Pakarinen, Mika Raatikainen, Wille Rydman, Daniel Sazonov ja Jan Vapaavuori. Tämän jälkeen Vapaavuoren johtamistapoja nousi kritisoimaan 20 kaupungin virkamiestä, taustaorganisaatioissa työskentelevää henkilöä ja keskeistä poliitikkoa, jotka Helsingin Sanomien 29.6.2020 julkaistussa jutussa, moittivat Vapaavuorta ”ohijohtamisesta”. Samana päivänä myös johtamisen asiantuntijat kyseenalaistivat saman lehden toisessa artikkelissa (29.6.2020) Vapaavuoren johtamistyylin ja Vihreiden, Vasemmistoliiton ja SDP:n riveissä toimivat kunnallispoliitikot vaativat julkisesti selvitystä työhyvinvoinnin tilasta.

NREP:n uusi ehdotus (10.6.2020) poikkesi vanhasta siinä, että nyt ehdotettiin Helsingin kaupungin ja NREP:n hallinnoiman rahaston omistaman yhtiön perustavan yhteisyrityksen. Ehdotuksen mukaan kaupunki luovuttaisi vanhat rakennukset NREP:lle ja kiistellyt hotelli- ja kerrostalorakennukset sijoitettaisiin edelleen puistoon. Päivitetyssä ehdotuksessa ehdotettiin lisäksi, että kaupunki voisi tuoda ”esimerkiksi mielenterveyspalveluita ja kaupunkilaisille avointa kansalaisjärjestö- ja kulttuuritoimintaa” siipeen, jota NREP oli aikaisemmin kaavaillut hostellikäyttöön. Loppuun sairaalarakennuskokonaisuudesta sijoitettaisiin ”voittajasuunnitelman mukaista käyttöä”.

Tämä oli sinänsä harhaanjohtavaa, sillä Lapinlahden kevät -ehdotuksen päävuokralainen Moomin Characters oli jo pari päivää aikaisemmin (blogin alussa mainitussa) New York Timesin jutussa ilmoittanut vetäytyvänsä kilpailusta. Näin ollen NREP ei olisi pystynyt sijoittamaan ”voittajasuunnitelman mukaista toimintaa” sairaalan päärakennukseen, eivätkä päättäjät tämän suunnitelman pohjalta olisi pystyneet ottamaan kantaa sairaala-alueen tulevan toiminnan luonteesta. Elokuussa (6.8.) tuli tieto, että Moomin Characters on lopullisesti vetäytynyt alueelta ja löytänyt uuden toimitilansa kaupungin keskustasta.

Avoimuuden merkitys

Vaikka toukokuussa iloittiin siitä, että kaupunkiympäristölautakunta hylkäsi Lapinlahden kevät -ehdotuksen ja päätti asettaa selvityshenkilön Lapinlahden tulevaisuuden selvittämiseksi, päätöslausunnossa on monta kriittistä ja ongelmallista kohtaa. Yksi päätöksen linjauksista oli, että ”voittaneen ehdotuksen toimijat ja suunnitelma pidetään mukana kokonaisuuden selvittämisessä”. Vaikka voittajaehdotus päätettiin jättää toteuttamatta ja vaikka NREP:n päivitetty ehdotus kaatui myös kaupunginhallituksen kokouksessa 22.6.2020, NREP on ainoa taho, jota on edelleen pakko kuulla prosessin aikana. Muiden tahojen kuulemisesta ei ole mainittu päätöksessä.

Yksi ideakilpailun suurimmista ongelmista on ollut se, ettei asiantuntijoita ole kuultu prosessin aikana. Samoin kaupunkilaisten aito mahdollisuus ottaa kantaa Lapinlahden suunnitelmiin estyi, koska Kerrokantasi-palvelussa esiteltyjen suunnitelmien puutteelliset tiedot antoivat vääristynyttä tietoa Lapinlahden kevät -ehdotuksen sisällöstä. Ehdotuksen kolmesta havainnekuvasta puuttui täysin ehdotettu laaja ja koko aluetta hallitseva hotellilisärakennus. Prosessia on kritisoitu myös siitä, ettei se ole ollut riittävän avoin, eikä esimerkiksi mitään kaikille avointa keskustelutilaisuutta ole järjestetty.

Avoimuuden ja osallisuuden nimissä olisi nyt erittäin tärkeää, että uudelleen avatun prosessin aikana kuultaisiin alusta alkaen laajasti eri alojen asiantuntijoita. Lapinlahden tulevaisuudesta päätettäessä olennainen asiantuntemus kohdistuu esimerkiksi osallisuuteen, mielenterveystyöhön, saavutettavuuteen, kulttuuriperintöön ja maisema-arkkitehtuuriin liittyviin aloihin. Myös Lapinlahden pitkäaikaisia toimijoita ja Lapinlahden säilyttämisen puolesta toimineita henkilöitä tulisi kaupungin osallisuusmallin mukaisesti kutsua mukaan suunnitteluun. Nyt on aika rakentaa mielenterveyden kulttuurihistoriaa vaalivaa, sosiaalisesti kestävää, osallistavaa ja kaikille saavutettavaa Lapinlahtea yhdessä tuleville sukupolville.

Tai, kuten Tampereen yliopistot tutkijat Jonas Sjöblom, Antti Wallin ja Sanna Rikala, jotka ovat hankkeen Kohti ekohyvinvointivaltiota (ORSI) puitteissa tutkineet Lapinlahtea ja Helsingin kaupungin osallisuusmallia, ilmaisevat asian:

Osallisuutta syntyy ja se vahvistuu itsestään yhdessä tekemisen myötä. On tärkeää, että kestävän kaupungin tavoittelussa tunnistetaan omaehtoisen ruohonjuuritason toiminnan merkitys ja tehdään toimijoiden kanssa yhteistyötä.

Arvoisa Helsingin kaupungin päättäjä,

Juuri nyt koronakriisin keskellä, sekä myös tulevina vuosina, tarvitaan entistä enemmän nykyisen Lapinlahden kaltaisia matalan kynnyksen keskuksia ja puistoalueita, joissa osallisuus ja ihmisen hyvinvoinnin edistäminen on keskiössä. Kehittämällä Lapinlahden toimintaa nykyisen toiminnan pohjalta, Lapinlahdesta voisi tulla Lyonin kaltainen eurooppalainen osallisuuden lippulaiva, jota kansainväliset kaupunkisuunnittelijat tulisivat kaukaa ihailemaan. Tämä olisi toimintaa, joka olisi Helsingin kaupunkistrategian, Maailman toimivin kaupunki (2017–2021), kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmallin, Lyonin inspiroiman Helsinki-mallin sekä juuri 19.3.2020 voimaanastuneen Ihmisoikeuksien Helsinki -palveluiden yhdenvertaisuussuunnitelman (2020–2021) mukaista.

Osallisuus ei tarkoita ainoastaan sitä, että kaupunki tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia jakaa omia näkemyksiään. Sen sijaan kokemus siitä, että on tullut aidosti kuulluksi ja on voinut omalla panoksellaan vaikuttaa kaupungin palveluihin, on mittari osallisuuden onnistumisesta. (Ihmisoikeuksien Helsinki, 2020:7)

Lapinlahti ei ole rapistuva joutomaa, jonka pelastamiseksi on pakko tehdä paikan tulevaisuudesta järjestetyn ideakilpailun suunnitteluperiaatteita rikkova ja paikan kulttuurihistoriallista arvoa romuttava myyntipäätös. Se on elävä esimerkki siitä, miten osallisuutta sekä kaupunkilaisten hyvinvointia ja oikeutta kulttuuriperintöön voidaan edistää kestävällä tavalla. Alueen vaalimiseen sitoutuneet sotealan toimijat, taiteilijat ja kulttuurialan ammattilaiset sekä tuhannet vapaaehtoiset ovat yhteistyössä kaupungin virastojen kanssa vuosien mittaan jalostaneet Lapinlahdesta sote-palveluita täydentävän, syrjäytymistä ehkäisevän yhteisöllisen kaupunkikulttuurin keskuksen.

Lapinlahden nykyistä toimintaa tulisi, yhteistyössä nykyisten toimijoiden kanssa, kehittää eteenpäin sekä yhdistää kaupungin osallisuutta ja hyvinvointia edistäviin palveluihin. Esimerkiksi työelämään suuntautuneet työ- ja päivätoiminnan yksiköt Vallila, Cäpsä ja Töölö, voisivat hyvin sijoittaa osan toimintaansa Lapinlahteen. Yhteistyö Lapinlahden lähteen, talossa vuokralaisina olevien taide- ja kulttuuritoimijoiden sekä talossa toimivien Lyhty ry:n ja Vertaistaitelija-hankkeen kanssa voisi tuoda uusia harjoittelupaikkoja ja kulttuurialan työllistymispolkuja mainittujen palveluiden asiakkaille. Lapinlahden vanha sairaala tarjoaisi myös upeat puitteet esimerkiksi Helsingin kaupungin tarjoamalle Kulttuurikaveri -toiminnalle, jota voisi Lapinlahdessa yhdistää myös muuhun, taiteen ja kulttuurin kautta yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ehkäisemään pyrkivään toimintaan.

Ymmärrän, että kyse on rahasta. Lapinlahden myynti NREP :in kaltaiselle toimijalle yhdellä miljoonalla olisi kuitenkin taloudellisesti erittäin huono kauppa – kaupunki on jo viime vuosina sijoittanut arvioilta 4–5 miljoona euroa alueen kehittämiseen – sekä myös taloudellisesti erittäin lyhytnäköinen ja tuhoisa toimenpide hyvinvoinnin ja osallisuuden kannalta.

Viime viikolla uutisoitiin 11 miljoonan testamenttirahoituksesta, jonka Helsingin kaupunki sai, ja jota on tarkoitus käyttää sote-puolen ja kulttuuripuolen toimintaan. Lapinlahti olisi mainio kohde tälle rahoitukselle! Helsingin kaupunki voisi tämän rahoituksen turvin ja yhteistyössä nykyisten toimijoiden sekä heidän yhteistyökumppaniensa kanssa rakentaa Lapinlahdesta kansainvälisesti kiinnostavan, kulttuuriperintöä kunnioittavan, esteettömän ja kaikille avoimen osallisuuden lippulaivan. Ehdotus sille on jo olemassa: Lapinlahti 360 -projektisuunnitelman päivitetty versio.

Nyt on aika pitää huolta toisistamme ja rakentaa parempaa tulevaisuutta yhdessä!

Aurinkoisin terveisin,

Rita Paqvalén

Vuonna 2020 tietokirjailijana toimiva Paqvalén on kirjoitusvapaalla tehtävästään Kulttuuria kaikille -palvelun toiminnanjohtajana, jonka kautta hän on vuodesta 2012 edistänyt yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja saavutettavuutta taide- ja kulttuurikentällä Suomessa.

Kirje on lähetetty 27.4.2020 Helsingin kaupungin pormestarille Jan Vapaavuorelle sekä apulaisporimestareille Sanna Vesikansalle, Nasima Razmyarille, Pia Pakariselle ja Anni Sinnemäelle sekä kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan toimialajohtajalle Tommi Laitiolle.

Nu gäller det! // Nyt kannattaa toimia!

[Alla oleva teksti on ruotsiksi, mutta alla olevien linkkien kautta pääset suomenkielisiin sivuihin ja videoihin!]

I morgon, tisdagen 21.4. behandlar Stadsmiljönämnden idétävlingens enda och “vinnande” bidrag, Lapinlahden kevät, ett bidrag som skulle förstöra områdets kulturhistoriska värden och biologiska mångfald samt den lågtröskelverksamhet som tusentals invånare skapat på området.

Skriv till nämndens medlemmar redan i dag och senast i morgon på morgonen. Här hittar du nämndmedlemmarnas adresser och mer information (på finska). Eller dela videon nedan eller de andra videorna i detta inlägg och använd hashtaggarna #kaikkienlapinlahti och #allaslappviken.

Om Lappviken skulle “utvecklas” i enlighet med bidraget, skulle en viktig del av parken få ge plats åt två våningshus samt ett stort hotell med 250 hotellrum, terrass och allt vad det innebär av trafik till området. Tillbyggnadernas omfång på ca 15 000 kvm är nästan det dubbla i jämförelse med de nuvarande byggnadernas yta (ca. 9000 kvm) och bryter kraftigt mot tävlingens direktiv gällande “småskaliga tillbyggnader”. Byggnaderna skulle inte enbart äta en stor det av parken, 2/3 av hotellet är dessutom planerat utanför det område som anges för tillbyggen och det skulle, med sina 5 våningar, skugga hela den södra delen av parken. I samband med bygget skulle dessutom ett hundratal träd fällas, delar av berggrunden sprängas och en hel del sällsynta växter samt den hotade hårflokeplattmalens biotop skulle utplånas. I följande video berättar Thomas Slätis hur de föreslagna tillbyggena skulle förstöra parken. Nedan en illustration över den yta av parken som ombyggnaderna skulle kräva och som oundvikligen skulle förstöra den natur som finns på området.

Men det är inte enbart parken som skulle förstöras. De gamla sjukhusbyggnaderna, där mental hälsa har stått i fokus i snart 180 år och som under de senaste åren förvandlats till ett verksamhetscentrum för mental hälsa och kultur, skulle vigas totalt för kommersiella intressen utan koppling till platsens vårdhistoria. På videon som du når via länken berättar jag om vad kulturarvet handlar om och vad det är vi skulle förlora om Lapinlahden kevät förverkligas.

Även om parken skulle fortsätta att vara “öppen” för stadens befolkning, skulle parken vara helt underställd de kommersiella verksamheter som är inplanerade på området (t.ex. hotellets, och hostellets samt barernas och restaurangernas terrasser och andra funktioner). De olika utskänkningsställena, hotellet & hostellet, samt de verksamheter som Moomin Characters eftertraktar skulle oundvikligen förvandla området från en lugn oas för stadsborna till en ny attraktion för massturism, som liksom Sibeliusmonumentet och Tempelplatsens kyrka lockar bussvis med turister. Är det så här vi vill att Lappviksgatan, som leder ner till Lappviken mellan den lutherska och den ortodoxa gravgården, ska se ut om några år?

Bilden är lånad från den gröna helsingforspolitikern Osmo Soinivaaras blogginlägg från 2008, i vilket han ondgör sig över den trafikstockning som bussarna innebär. Sedan dess har området visserligen fredats från bussar, men Sibeliusmonumentets park fortsätter att kantas med turistbussar och sandgångarna med olika souvenirförsäljare.

Puutarhataiteen Seuran kirje

Nyt myös Puutarhataiteen Seura on julkaissut kirjeen kaupunkiympäristölautakunnan jäsenille koskien Lapinlahden puistoa ja käynnissä oleva mahdollinen asemakaavamuutos. Kirjessään seura esittää huolensa puiston tulevaisuudesta mikäli Lapinlahden kevät -ehdotusta päätetään toteuttaa ja toteaa mm.

Puutarhataiteen seura on huolestuneena seurannut suunnittelukilpailun vaiheita alusta asti. Erityistä huolta on aiheuttanut hyväksytyn kilpailuohjelman lupaus rakennusoikeudesta asemakaavalla suojeltuun arvokkaaseen sairaalapuistoon. Kun voittaja nyt on julkistettu, huoli osoittautui varsin aiheelliseksi. Ehdotus Lapinlahden kevät riistää puistosta sen ominaispiirteen ja suojeluarvon kannalta erittäin tärkeän osan: tilakokonaisuudelle kuuluvan tärkeän reuna-alueen. […] Seura esittää, että suunnittelua ei jatkettaisi voittaneen kilpailuehdotuksen eikä lisärakentamisen osalta myöskään kilpailuohjelman pohjalta.

Puutarhataiteen seura kysenalaistaa myös kilpailutuomariston arviointia siitä, että ehdotus täyttäisi kilpailuohjelman ehdottomia vaatimuksia.

Tulos, joka esittää massiivisen hotellirakennuksen ja kaksi uutta asuinrakennusta kalliolle puiston eteläosaan täyttää kilpailutuomariston mielestä kilpailuohjelman edellytykset ”ympäristöön soveltuvasta lisärakentamisesta”. Miten tähän arvioon on voitu päätyä, vaikka uudisrakennus on piittaamaton kaikilla mahdollisilla tavoilla niin kilpailuohjelman aluerajauksen suhteen kuin kriteereiden osalta ympäristöön soveltuvasta rakennuksesta suojeltuun puistoon. Tuomaristo näyttää tarkastelleen rakennusmassoittelua lähinnä suhteena ja etäisyytenä muihin rakennuksiin, ei visuaaliselta tai toiminnallisilta vaikutuksiltaan historialliseen puistokokonaisuuteen. Puiston nykyisten fyysisten ominaispiirteiden merkitys maisemapuiston arvolle ja uudisrakennuksien vaikutus niihin on jätetty analysoimatta.

Lisätietoa löytyy Puutarhataiteen Seuran sivuilta.

Lapinlahden mediakatsaus // Lappviken i medierna

Lapinlahti on viime aikoina ollut useasti esillä mielipidepalstoilla, tässä kooste viimeisten 10 päivän saldosta. // Under den senaste tiden har Lappvikens framtid diskuterats en hel del i medierna, här hittar du länkar till de senaster 10 dagarnas insändare och artiklar.

Keskiviikkona 25.3.2020 Helsingin Sanomat julkaisi Teemu Lehdon, Tilanjakamon hallituksen puheenjohtajan ja Kristian Wahlbeckin, Lapinlahden Lähden hallituksen puheenjohtajan mielipidekirjoituksen Lapinlahden puistoa on suojeltava. Sairaala-alueen suunnittelukilpailu ei tuottanut toivottua tulosta. Kirjotuksessaan he kritisoivat NREP:n suunnitelmaa, joka katkaisi “mielenterveystyön jatkumon alueella” ja joka “uhkaa alueen kulttuuri- ja luontoperintöä”. Lisäksi he kysyvät:

Helsingin kaupunki on esimerkillisesti pyrkinyt veroparatiisien torjuntaan. On siksi hämmästyttävää, että kilpailussa ei ole kiinnitetty huomiota tanskalaisperäisen Nrep-yhtiön verosuunnittelua mahdollistavaan monikerroksiseen omistusrakenteeseen holdingyhtiöineen ja Luxemburgiin sijoitettuine kiinteistörahastoineen. Kaupungin päättäjien tulee myös ymmärtää, että kiinteistörahaston toiminnan luonteeseen kuuluu omistuksen eteenpäin myyminen uudelle sijoittajalle suurempaan hintaan 5–10 vuoden kuluessa ja että omistus jatkossa määräytyy täysin kaupallisesti.

Tisdagen 31.3.2020 publicerades min, kulturforskaren Maija Kerkos och Pro Lappvikens styrelsemedlem Thomas Slätis insändare i Hufvudstadsbladet. I vår insändare går vi igenom det vinnande bidragets plan och visar bl.a. på hur planerna på att bygga hotell och två andra byggnader i parkens södra område, inte enbart skulle förstöra den historiska parken, utan strider mot tävlingens direktiv. Vi diskuterar också på vilket sätt bidraget skulle förstöra Lappvikens kulturhistoriska värden.

Då stadens förtroendevalda nu ska fatta beslut om Lappvikens framtid handlar beslutet alltså om mer än en tävling, eller om Lappviken. Det handlar framför allt om rätten till kulturarv, om den betydelse staden tillskriver medborgarnas delaktighet i samhället och ifall man följer de konventioner och strategier Finland och Helsingfors stad förbundit sig vid. Är det omsorgen om stadens invånare och deras välmående eller är det kapitalet och privata investerare som styr stadens beslut?

Samana päivänä eli, tiistaina 30.3.2020 myös Helsingin Uutisissa julkaistiin artikkeli Lapinlahden tulevaisuutta koskien. Artikkelissä Lapinlahden ideakilpailusta pudonneet nykykäyttäjät vaativat ehdotustaan käsittelyyn – ”Olisi suuri menetys, jos kaupunki ei tätä hyödynnä” haastellaan Lapinlahden Lähteen toimitusjohtajaa Tuula Sundmania. Hän toteaa mm. että “[j]os kaupunki hyväksyy suunnitelman ja lähtee toteuttamaan sitä, ei silloin ainakaan toteudu kaupungin aiemmin asettama vaatimus kokonaisuuden avoimuudesta”. Esillä oleva ehdotus on uhkana paitsi avoimuudelle ja paikan historiallisille arvoille, myös puistolle ja luonnon rauhalle.

Hotellista tulee maisemallisesti suuri ja se edellyttäisi mittavaa autoliikennettä, joka vaikuttaa myös puistoon. Me pidimme ehdotuksessamme tärkeänä, ettei puistoon tulisi lisää autoliikennettä, Sundman muistuttaa.

Perjantaina 3.4.2020 ilmestyi kaksi mielipidekirjoitusta Helsingin Sanomassa. Minun, kulttuuritutkijan ja Pro Lapinlahti ry:n hallituksen jäsenen Thomas Slätiksen mielipidekirjoituksessa jatkamme tätä puistoaihetta ja nojaudumme mm. maisema-arkkitehdin Gretel Hemgårdin selvityksen koskien Lapinlahden historiallisen puiston arvoja. Kulttuuriympäristön maisemallisesti merkittäville reuna-alueille sijoittuva rakentaminen poikkeaisi puiston asemakaavoitusta ohjaavan selvityksen suosituksista. “Toteutuessaan suunnitelma riistäisi, maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin sanoin, puistolta valon, auringon ja tilan tunnun”.

Lapinlahti ei ole joutomaata, jota olisi pakko kehittää suunnitteluperiaatteita rikkovalla ja paikan kulttuurihistoriallista arvoa romuttavalla myyntipäätöksellä.

Toinen perjantaina julkaistu mielipidekirjoituksen takana on Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho, joka oli ideakilpailun raadin puheenjohtaja. Kirjoituksessaan hän vastaa Kristian Wahlbeckin ja Teemu Lehdon kirjoitukseen ja puolustelee raadin valintaa. Hän toteaa mm. että “[s]airaalarakennusten ideakilpailun voitti ehdotus, joka täytti kilpailuohjelman vaatimukset”.

Mikko Ahon vastaus ei kumminkaan pysty osoittamaan miten kilpailuohjelman vaatimukset pienmuotoisesta rakentamisesta toteutuisi jos alueelle rakennettaisiin kolme korkeaa rakennusta, joiden pinta-ala on suurempi kuin sairaalan päärakennus ja joista 2/3 osaa suunniteldusta hotellista sijoittuisi lisärakennuksille varatun alueen ulkopuolelle? Ahon toteamus siitä että “[p]uisto säilyy lähes ennallaan” on suorastaan naurettava. Kuten Suomen johtava maisema-arkkitehti Gretel Hemgård on todennut (ja kuten kirjoitin aikaisemmin) ehdotetut massiiviset rakennuksen eivät pelkästään tuhoaisi kulttuuriympäristön maisemallisesti merkittävää reuna-aluetta ja historiallista puistoa, vaan se veisi “puistolta valon, auringon ja tilan tunnun”.

Tallenne: Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä

Tallenne helmikuussa (10.2.2020) järjestetystä seminaarista Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä on nyt verkossa. Seminaarissa käsittelimme Lapinlahden ajassa muuttuvia kulttuuriperintöarvoja arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin, kaupunkiympäristön, psykiatrian sekä kansalaisten osallisuuden ja kansalaisliikkeen historian näkökulmista. Lue myös Lapinlahden Lähteen kirjoittama referaatti seminaarista ja siitä käydyistä keskusteluista.

Videotallenne seminaarista Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä 10.2.2020.

Seminaaria alusti maisema-arkkitehti Gretel Hemgård, arkkitehti ja tiimipäällikkö Matti Kaijansinkko ja Kehitysjohtaja (MIELI Suomen Mielenterveys ry) Kristian Wahlbeck, jotka puhuivat Lapinlahden puiston merkityksestä ja arvoista, mielenterveyshoidin historiasta sekä nykyisesta asemakaavasta. Alustusten jälkeen seurasi paneelikeskustelu, johon osallistuivat ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander, alueen asiantuntija Maija Kerko, dosentti Pauliina Latvala-Harvilahti ja arkkitehti Tapani Mustonen sekä minä, Rita Paqvalén.

Paneelikeskustelussa keskusteltiin mm. siitä mikä tekee Lapinlahden kulttuuriperinnön ainutlaatuiseksi. Minkälainen tulevaisuuden toiminta säilyttäisi kulttuuriympäristön arvoja parhaiten ja jättäisi paikan edelleen kaupunkilaisille merkitykselliseksi? Miten alueen arvot huomioidaan, jos lisärakentamista sairaalapuistoon sallitaan?

Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander totesi puheenvuorossaan, että elämme ns. uusliberaalia aikakautta, jolloin kaikki on myytävänä. Suurimpia uhkia hänen mielestään onkin, että Lapinlahti rahastetaan pois kaupunkilaisten käytöstä. Helsingin kaupungin strategioissa unohdetaan usein asukkaat – he ovat vain lukuja, joita heitellään ympäriinsä. Maankäyttö-, rakennus- ja perustuslaissa on säädetty osallisuudesta, ja perustuslaissa julkisen vallan käytöstä. Niitä ei juurikaan noudateta Helsingin kaavoituksessa. Asukkaiden näkemykset kirjataan, mutta niitä ei huomioida. Kaupunkilaiset siis ohitetaan päätöksenteossa ja politiikassa, mikä on surullista, koska he ovat myös omistajia. (Lapinlahden Lähde 10.3.2020)

Käy myös tutustumassa

Brev till stadsmiljönämnden // Kirje kaupunkiympäristölautakunnalle

Förra veckan skrev jag, Maija Kerko och Thomas Slätis ett brev till stadsmiljönämnden i Helsingfors gällande det vinnande förslaget Lapinlahden kevät (Lappvikens vår) och hur det skulle förstöra Lappvikens kulturarv om staden skulle välja att sälja Lappviken till Nrep. Här hittar du brevet i sin helhet på finska.

Paras kaupunkiympäristölautakunnan jäsen,

Kirjoitamme huolestamme, joka koskee Lapinlahden alueen tulevaisuutta sekä Lapinlahden kevät -ehdotuksen ongelmallisuutta.

Viikko sitten julkistettiin Lapinlahden ideakilpailun voittaja, tanskalaisperäisen kiinteistösijoittajan ja urakoitsijan NREP-yhtiön Lapinlahden kevät -ehdotus. Vaikka ehdotus kuulostaakin kulttuurimyönteiseltä, se ei täytä alkuperäisen kilpailukutsun kriteereitä ja on lähemmin tarkasteltuna monella tavalla ongelmallinen.

Ehdotuksen toteutus olisi kuolemanisku sekä Lapinlahden valtakunnallisesti arvokkaalle rakennetulle kulttuuriympäristölle ja historialliselle puistolle, että Lapinlahden nykyisten toimijoiden rakentamalle, kulttuurihistoriaa kunnioitettavalle matalan kynnyksen toiminnalle.

Lapinlahden kulttuurihistoriallinen arvo on kolmijakoinen: se koostuu uniikista rakennustaiteellisesta kokonaisuudesta, historiallisesta puistosta ja alueen kulttuurihistoriaa ja puiston luontoarvoja kunnioittavasta toiminnasta. Ainoastaan näiden kolmen pilarin tukemana Lapinlahden kulttuuriperintö säilyy arvossaan.

Lapinlahden kevät -ehdotuksen keskeiset ongelmat liittyvät siihen, että ehdotuksessa kiinnitetään huomiota vain sairaalarakennuksen arkkitehtonisiin arvoihin ja sivutetaan täysin kulttuuriperintökokonaisuuden kaksi muuta keskeistä arvoa – mielenterveyttä tukemaan rakennettu puisto ja kulttuurihistoriaa kunnioittava toiminta – ja näin se poikkeaa radikaalisti vuonna 2012 voimaan astuneesta ja vielä voimassa olevasta asemakaavasta. Toteutuessaan ehdotus edellyttäisi asemakaavan perusteellista muuttamista koskien erityisesti puiston suojelua ja painotuksia, jotka korostavat paikan historialliselle identiteetin säilymiselle edellytykset luovan toiminnan tärkeyttä. Näin on kilpailuohjelman yhteydessä suunniteltukin, mutta yritystoiminnan sanelemat muutokset eivät tee oikeutta alueen todetuille arvoille.

1) Arvokkaan puiston tuho?

Entisen sairaala-alueen harvinaisen lajirikas kasvillisuus yhdistettynä maisema-arkkitehtuuriin, sekä näiden läheisyys Hietaniemen hautausmaahan ja lähes rakentamaton rantaviiva tekee alueesta yhden kaupungin merkittävimmistä historiallisista puistoista. Ehdotuksessa esitetty eteläpuoleinen lisärakentaminen – viisikerroksinen, pitkä hotelli sekä kaksi 4- ja 5-kerroksista palveluasuntorakennusta – ei pelkästään lohkaisisi suurta osaa puistosta, vaan muodostaisi samalla näköesteen, varjostaisi puistoa ja sen kasvustoa ja heikentäisi ratkaisevasti puiston luonnon moninaisuutta. Näin ollen ehdotus poikkeaa myös radikaalisti ideakilpailun asemakaavamuutoksen suunnitteluperiaatteita koskevan päätöksen (HEL  2018-003884) liitteenä olevana ohjeistuksesta Lapinlahden sairaalan puistoalue suojelutavoitteet ja jatkosuunnittelun ohjeistus (Hemgård 2004), jossa reunavyöhykkeen maisemallisiin arvoihin kiinnitetään erityistä huomiota.

Kaavaillut rakennukset, jotka ovat sekä korkeampia että pinta-alaltaan suurempia kuin Lapinlahden päärakennus, eivät myöskään täytä yllämainitun, Kaupunkiympäristölautakunnassa 11.12.2018 hyväksytyn päätöksen periaatteita. Päätöksessä todetaan, että ”[e]teläistä rakennusryhmää voi täydentää ympäristöön ja rakennusten mittakaavaan sopeutuvalla pienmuotoisella täydennysrakentamisella, jonka käyttö kytkeytyy alueen muuhun toimintaan”. Esitetyt rakennukset eivät kytkeydy alueen muuhun toimintaan, ja lisäksi ne ovat mittakaavaltaan liian suuria. Koko puiston eteläpuolta varjostava, viisikerroksinen ”arkkitehtonisesti korkeatasoinen hotelli” veisi huomion alueen historiallisesti arvokkaasta rakennuskannasta.

Lisäksi rakennustyömaan alle jäisi mm. kolme arvokasta pensas- ja puuryhmää sekä luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) liitteen 4 mukainen uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan kirvelilattakoin elinympäristö. On myös huomioitava, että kilpailuehdotuksessa ehdotetaan, että koirapuiston puita kaadetaan – alue, jossa on havaittu liituoravan asuinpaikka.

Hotellia rakentaessa Lapinniemen korkeimpia kalliolakeja joutuisi louhimaan, ja korkea hotelli siihen suunniteltuine terasseineen ja uusine kulkureitteineen rikkoisi eteläpuoleisen puiston ilmettä pysyvästi ja geologisia muotoja ikuisesti. Tämä käy erittäin hyvin ilmi alla olevasta kuvasta, johon olemme merkinneet (suurpiirteisesti) kilpailukutsussa esitetyt arvokkaat kasvit vaaleanvihreällä, suojeltavan kirvelilattakoin ilmentymän tummanvihreällä ja mahdollisen rakennusten sijoitusalueen sinisellä. Kuva on kopioitu Lapinlahden kevät -esityksestä ja siinä näkyy, miten suunniteltu hotelli ulottuu kauas kilpailukutsussa esitetyn rakennusalueen ulkopuolelle.

Ideakilpailun ajatus mahdollisesta meluesteestä on paitsi maisemallisesti ongelmallinen, myös väärä. Monivuotisen havainnoinnin perusteella voidaan todeta, että Länsiväylän melu on kyllä häiritsevä, mutta suurin osa siitä kantautuu Lapinlahteen sillan päällä olevasta liikenteestä. Puistoon suunniteltu viisikerroksinen pitkä hotellirakennus ei meluhaittaan pure. Näistä mittauksista on olemassa tarkat melukartat.

Kilpailuesityksen puistosuunnitelma tukee lähinnä kaupallisten toimijoiden tarpeita (terasseineen ja ravintolan yrttipuutarhoineen), eikä vastaa Kaupunkiympäristölautakunnan yllä mainittua päätöstä, jossa todetaan yksiselitteisesti:

”Tavoitteena on säilyttää voimassa olevassa asemakaavassa suojeltu, sairaalaa ympäröivä puistoalue pääpiirteissään kaikille avoimena, julkisena puistona, jonka osalta nykyisen asemakaavan tavoitteet ja vaatimukset pätevät.”

2) Rakennetussa kulttuuriperinnössä on kyse muustakin kuin seinistä

Lapinlahden kevät -ehdotuksen toinen vakava puute on historiallisten arvorakennusten sisään kaavailtu toiminta. Se ei riitä, että puisto (joka säilyykaupungin omistuksessa) on avoinna kaikille, sillä vain jos rakennuksetkin ovat avoimia säilyy puiston avoimuus ja monipuolinen käyttö. Ei sekään riitä perusteluna, että rakennettaviin, uusiin palveluasuntorakennuksiin haetaan hoitoalan (yksityisiä) toimijoita, ellei toiminta historiallisissa rakennuksissa kunnioita alueen kulttuuriperintöä.

Varsinkin päärakennukseen sijoittuvan toiminnan tulisi, paitsi olla avointa kaikille, myös vaalia alueen kulttuurihistoriaa sekä kytkeytyä talon lähes 180-vuotiseen mielenterveyden hoidon historiaan. Lapinlahden kevät -esityksessä suurin osa Lapinlahden päärakennuksen ja Venetsian tiloista on vihitty kaupalliselle toiminnalle (sisältäen esim. kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja hostellin) tai yksityisille työhuoneille ja toimistoille (suurin osin Moomin Characters Oy:lle). Rakennusten ”kaikille avoin toiminta” koostuu siis vain kaupallisesta, eikä osallistavasta, tulotasosta riippumattomasta matalan kynnyksen toiminnasta.

Tiloihin suunniteltu kulttuuritoiminta kytkeytyy suurilta osin Tove Janssoniin ja Moomin Characters Oy:hyn liittyviin teemoihin. Tove Janssonin merkitys Suomen kulttuuriperinnölle on kiistämätön, mutta hän ei liity Lapinlahden hoito- ja kulttuurihistoriaan millään tavalla. Koemme myös ehdotuksen ”Tove Janssonin kotimuseosta” epäuskottavana ja kyseenalaisin perustein yleisöä kosiskelevana. Moomin Characters Oy:n henkilökunnalla ei ole museoalan asiantuntemusta, eikä kilpailuehdotuksessa kerrota miten museotoimintaa palkkoineen (esim. museojohtaja, amanuenssi, museomestari, oppaat, vahdit jne.) ja kokoelmineen tullaan rahoittamaan ja pyörittämään. Kilpailuehdotuksen ainoa konkreettinen vihje on kuvitus, jossa seinillä olevat maalaukset ovat Helsingin kaupungin omaisuutta. Puuttuvat suunnitelmat museon rahoituksesta ja visiosta viestivät mielestämme siitä, että museo-sanaa käytetään harhaanjohtavasti ja että kyseessä oleva ”kotimuseo” tulee olemaan Moomin Characters Oy:n myyntiä edistävä myyntinäyttely.

c) Kaupunkilaisten osallisuuden väheksyminen

Lapinlahden nykyinen toiminta on uniikki esimerkki siitä, kuinka kulttuuriperintö rikastuu kansalaisten aktiivisesta osallistumisesta. Lapinlahden nykyinen vahva brändi on seuraus sairaalan entisten potilaiden sekä heidän omaistensa, lääkäreiden, hoitajien ja muiden kansalaisten 30-vuotisesta määrätietoisesta työstä Lapinlahden puolesta. Tämä työ on tehty sen eteen, että sairaalarakennukset ja -alue pysyisivät edelleen hyvinvoinnin ja mielenterveyden keitaana.

Siitä, että Lapinlahti on nyt niin hienossa kunnossa ja niin suosittu ja kansalaisille tärkeä paikka, voi siis kiittää kaupungin teettämän pintaremontin lisäksi, niitä satoja kaupunkilaisia, jotka eivät vain ole hoitaneet ja hallinnoineet Lapinlahtea, vaan myös kehittäneet mallin matalan kynnyksen mielenterveyttä edistävälle, kaupungin sosiaali- ja terveystoimintaa täydentävälle toiminnalle. Tätä kansainvälisestikin huomattua brändiä kaupunki olisi nyt myymässä kiinteistösijoittajalle, ja näin kaupunki kiittäisi kuntalaisia osallisuudesta ja tuhansista vapaaehtoistunneista. Alueen merkitys helsinkiläisille ilmenee mm. marraskuussa 2018 apulaispormestari Sinnemäelle luovutetusta, n. 30 000 asukkaan allekirjoittamassa adressissa Lapinlahden nykyisen toiminnan jatkumisen puolesta, kilpailun yhteydessä avatusta kerrokantasi.fi -palvelun palautteesta syksyllä 2019 ja Helsingin kaupungin teettämän tutkimuksen Helsingin helmet (Kaupunkiympäristön aineistoja 2017:3).

Jos Helsingin kaupunki lähtisi kehittämään Lapinlahtea kilpailusääntöjä rikkovan Lapinlahden kevät -ehdotuksen pohjalta, se antaisi selkeän viestin olevansa valmis myymään kaupunkilaisten jaettua kulttuuriperintöä. Näin jopa verotusetuuksiin pyrkivälle sijoittajalle, jonka businessmalliin ei kuulu osallisuuden edistäminen tai kulttuuriperinnön vaaliminen, vaan tuoton kasvattaminen jälleenmyynnin kautta!

Teolla Helsingin kaupunki ei ainoastaan tuhoaisi Euroopan mittakaavassa hyvin säilyneen ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kaupunki osoittaisi myös, ettei ota omia tai valtion osallisuustavoitteita vakavasti (esim. Helsingin kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmallia vuodelta 2017 sekä Helsingin kaupungin strategiaa 2017-2021). Myynnillä kaupunki viestisi myös, ettei kunnioita kansalaisten oikeuksia kulttuuriperintöön eikä kansallisia strategioita ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka liittyvät kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja vaalimiseen, ja johon Suomi on valtiotasolla sitoutunut (esim. Europan neuvoston Faron yleissopimusta, joka on astunut voimaan 2017).

Ystävällisin terveisin,

Maija Kerko, Lapinlahden kansalaisaktivismista tietokirjaa kirjoittava kulttuurintutkija

FT Rita Paqvalén, Tietokirjailija sekä Kulttuuria kaikille -palvelun kirjoitusvapaalla oleva toiminnanjohtaja

Thomas Slätis, hallituksen jäsen, Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry

Lapinlahti – keidas vaikeina aikoina

Kolmas päivä kotikonttorissa takana, ja kaipaan jo omaan työpisteeseeni Lapinlahden sairaalassa. Onneksi vielä voi kävellä Lapinlahteen, kiertää puistoa ja nauttia sen tarjoamasta rauhasta, luonnon ihmeistä ja historiallisista kerrostumista. Toissa päivänä Lapinlahden Lähteen porukat olivat avanneet Rauhoittavan kävelyreitin ja eilen varhain aamulla oli jo aikuisia ja lapsia sitä seuraamassa. Kävelyreitti tarjoaa vinkkejä hiljentymiseen, ja mikäli kaipaa juttukaveria, sellaisen löytää ainakin toistaiseksi Lapinlahden Lähteen kahvilalta klo 12-14. Kävelyn päätteeksi voi vaikkapa syödä eväitä ja juoda lämpimiä juomia linnunlaulua kuunnellessa ja kevään merkkejä seuratessa.

undefined

Koronavirus ja siihen liittyvät yhteiskunnalliset toimenpiteet koettelevat meitä kaikkia, mutta hyvin eri tavoin terveydellisesti, psyykkisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Nyt on näytön paikka, yhteiskunnalle ja meille kaikille, siitä kuinka valmiita olemme tukemaan toisiamme ja auttamaan heikommassa asemassa olevia kanssaihmisiä, yksinäisiä naapureita ja niitä, joita viruksen aiheuttamat seuraukset koettelevat kovimmin täällä ja muualla maailmalla. Nyt jos koskaan tarvitaan Lapinlahden Lähteellä tarjottujen kaltaisia matalan kynnyksen palveluita ja toimijoita kuten osin Lapinlahdessa toimiva Mieli ry, joka tarjoaa keskusteluapua ympäri vuorokauden. Tarvitaan myös rentouttavia ja rauhallisia kulttuurimaisemia ja ympäristöjä, joissa mieli voi levätä ja joissa voimme kokea olevamme osa luontoa, historiallista jatkumoa ja nyky-yhteiskuntaa.

Kuolemanisku osallisuudelle ja yhteiselle kulttuuriperinnöllemme?

Eilen paljastui Lapinlahden ideakilpailun voittaja. Voittajaksi julistettiin kilpailun ainoa jäljellä ollut kilpailuehdotus, tanskalaisperäisen kiinteistösijoittajan ja urakoitsijan NREP-yhtiön Lapinlahden kevät -ehdotus. Kaupungin tiedotteessa ehdotuksen sisältöjä tiivistetään seuraavasti:

Päärakennukseen on ehdolla Tove Janssonin kotimuseo, hostelli, työtiloja sekä erilaisia palveluja. Puisto säilyy kaikille avoimena ja lähes ennallaan. Uudisrakennukset nousevat alueen eteläreunalle, minne tulisi hotelli Länsiväylän melumuuriksi sekä kaksi palveluasuntorakennusta.

Vaikka ehdotus kuulostaakin kulttuurimyönteiseltä, se ei täytä alkuperäisen kilpailukutsun kriteereitä ja on lähemmin katsottuna monella tavalla ongelmallinen. Päällisin puolin monipuoliselta näyttävä ehdotus olisi kuolemanisku sekä Lapinlahden valtakunnallisesti arvokkaalle rakennetulle kulttuuriympäristölle ja historialliselle puistolle, että Lapinlahden nykyisten toimijoiden rakentamalle, kulttuurihistoriaa kunnioitettavalle matalan kynnyksen toiminnalle. Nykytoimijoiden suurin osin vapaaehtoisvoimin rakentama keidas kaikille kaupunkilaisille olisi menetetty ja paikalle tulisi täysin kaupallinen toiminta.

Jos Helsingin kaupunki lähtisi kehittämään Lapinlahtea tämän ehdotuksen pohjalta, se antaisi selkeän viestin olevansa valmis myymään kaupunkilaisten jaettua kulttuuriperintöä. Näin sijoittajalle, jonka businessmalliin ei kuulu osallisuuden edistäminen tai kulttuuriperinnön vaaliminen, vaan tuoton kasvattaminen jälleenmyynnin kautta. Teolla Helsingin kaupunki ei ainoastaan tuhoaisi Euroopan mittakaavassa hyvin säilyneen ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kaupunki osoittaisi , ettei ota omia tai valtion osallisuustavoitteita vakavasti (esim. kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmalli vuodelta 2017). Myynnillä kaupunki viestisi myös, ettei kunnioita kansalaisten oikeuksia kulttuuriperintöön eikä kansallisia strategioita ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka liittyvät kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja vaalimiseen (esim. Europan neuvoston Faron yleissopimusta).

Mikä on siis ehdotuksen ongelma?

Lapinlahden sairaalan kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja vaalimiseen kuuluu uniikin rakennustaiteellisen kokonaisuuden ja historiallisen puiston suojelemisen lisäksi alueen kulttuurihistoriaa ja puiston luontoarvoja kunnioittava toiminta. Lapinlahden kulttuurihistoriallinen arvo on siis kolmijakoinen ja koostuu rakennuskannan ja puiston lisäksi myös alueen toiminnasta. Tämä on myös keskeinen tavoite alueen vielä voimassa olevassa asemakaavassa.

undefined

Lapinlahden kevät -ehdotuksen keskeiset ongelmat liittyvät siihen, että ehdotuksessa kiinnitetään huomiota vain sairaalarakennuksen arkkitehtonisiin arvoihin. Ehdotuksessa sivuutetaan kulttuuriperintökokonaisuuden kaksi toista keskeistä arvoa, eli historiallinen puisto ja kulttuurihistoriaa huomioiva toiminta, ja näin se poikkeaa radikaalisesti vuonna 2012 voimaan astuneesta asemakaavasta. Nykyisessä asemakaavassa korostetaan kokonaisuuden säilyttämistä, ja sen mukaan puisto tulisi säilyttää rauhallisena ja aidattuna oleskelupuistona. Kaavan mukaan rakennusten tulisi sisältää toimintoja, jotka heijastavat talon alkuperäistä sairaalakäyttöä, kuten esim. ”terapiatyötä palvelevia sosiaali- ja terveysalan toimintoja ja näihin liittyviä tuetun asumisen muotoja” sekä ”yleisölle avoinna olevia kahvila- ja muita julkisia tiloja rakennusten historialliseen luonteeseen sopivalla tavalla”.

Sairaala-alueen kasvillisuus yhdistettynä rakennuskantaan sekä läheisyyteen Hietaniemen hautausmaan sekä rantaviivan kanssa tekee alueesta yhden kaupungin merkittävimmistä historiallisista puistoista. Ehdotuksessa esitetty eteläpuoleinen lisärakentaminen – isokokoinen hotelli sekä kaksi palveluasuntorakennusta – ei pelkästään söisi isoa osaa puistosta, vaan muodostaisi samalla näköesteen, varjostaisi puistoa ja tuhoaisi luonnon moninaisuuden.

Mielestäni kaavaillut rakennukset, jotka ovat sekä korkeampia että pinta-alaltaan suurempia kuin Lapinlahden päärakennus, eivät täytä kilpailukutsun periaatteita pienmuotoisesta rakentamisesta (hyväksytty Kaupunkiympäristölautakunnassa 11.12.2018). Siinä todetaan että ”[e]teläistä rakennusryhmää voi täydentää ympäristöön ja rakennusten mittakaavaan sopeutuvalla pienmuotoisella täydennysrakentamisella, jonka käyttö kytkeytyy alueen muuhun toimintaan”. Esitetyt rakennukset eivät kytkeydy alueen muuhun toimintaan, ja lisäksi ne ovat mittakaavaltaan liian suuria. Koko puiston eteläpuolta varjostava, viisikerroksinen ”arkkitehtonisesti korkeatasoinen hotelli” veisi huomion alueen historiallisesti arvokkaasta rakennuskannasta. Lisäksi rakennustyömaan alle jäisi mm. kolme arvokasta pensas- ja puuryhmää sekä suojeltavan kirvelilattakoin elinympäristö. Hotellia rakentaessa etelänpuoleista kalliota joutuisi louhimaan, ja korkea hotelli siihen suunniteltuine terasseineen ja uusine kulkureitteineen rikkoisi eteläpuoleisen puiston ilmettä pysyvästi.

Tämä käy erittäin hyvin ilmi alla olevasta kuvasta, johon olen merkinnyt (suurpiirteisesti) kilpailukutsussa esitetyt arvokkaat kasvit vaaleanvihreällä, suojeltavan kirvelilattakoin ilmentymän tummanvihreällä ja mahdollisen rakennusten sijoitusalueen sinisellä. Kuva on kopioitu Lapinlahden kevät -esityksestä ja siinä näkyy, miten suunniteltu hotelli ulottuu kauas kilpailukutsussa esitetyn rakennusalueen ulkopuolelle.

undefined

Ideakilpailun ajatus mahdollisesta meluesteestä on paitsi maisemallisesti ongelmallinen, myös väärä. Monivuotisen havainnoinnin perusteella voidaan todeta, että Länsiväylän melu on kyllä häiritsevä, mutta suurin osa siitä kantautuu Lapinlahteen sillan päällä olevasta liikenteestä. Puistoon suunniteltu viisikerroksinen pitkä hotellirakennus ei meluhaittaan pure.

Lapinlahden kevät -ehdotuksen toinen vakava puute on historiallisten arvorakennusten sisään kaavailtu toiminta. Se ei riitä, että puisto (joka tulee joka tapauksessa säilymään kaupungin omistuksessa) on avoinna kaikille tai että rakennettaviin, uusiin palveluasuntorakennuksiin haetaan hoitoalan toimijoita, ellei toiminta historiallisissa rakennuksissa kunnioita alueen kulttuuriperintöä. Varsinkin päärakennukseen sijoittuvan toiminnan tulisi, paitsi olla avointa kaikille, myös vaalia alueen kulttuurihistoriaa sekä kytkeytyä talon lähes 180-vuotiseen mielenterveyden hoidon historiaan.

Ideakilpailun voittaneessa esityksessä suurin osa Lapinlahden päärakennuksen ja Venetsian tiloista on vihitty kaupalliselle toiminnalle (sisältäen esim. kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja hostellin) tai yksityisille työhuoneille ja toimistoille. Tiloihin suunniteltu kulttuuritoiminta kytkeytyy suurilta osin Tove Janssoniin ja Moomin Charactersiin liittyviin teemoihin. Vaikka tietokirjailijana, Tove Janssonin fanina sekä entisenä kirjallisuudentutkijana toivoisin, että saisimme Helsinkiin sekä Janssonin kotimuseon että kirjallisuutta vaalivan talon, Lapinlahden sairaala ei valitettavasti ole oikea paikka niille. Tove Janssonin merkitys Suomen kulttuuriperinnölle on kiistämätön, mutta hänen elämänsä ja taiteensa ei liity oleellisesti Lapinlahden hoito- ja kulttuurihistoriaan.

Lapinlahti voisi olla osallisuuden lippulaiva

Lapinlahden nykyinen toiminta on uniikki esimerkki siitä, kuinka kulttuuriperintö rikastuu kansalaisten aktiivisesta osallistumisesta. Lapinlahden nykyinen vahva brändi on seuraus sairaalan entisten potilaiden sekä heidän omaistensa, lääkäreiden, hoitajien ja muiden kansalaisten 30-vuotisesta pitkästä työstä Lapinlahden puolesta. Tämä työ on tehty sen eteen, että sairaalarakennukset ja -alue pysyisivät edelleen hyvinvoinnin ja mielenterveyden keitaana. Siitä, että Lapinlahti on tänään niin hienossa kunnossa ja niin suosittu ja kansalaisille tärkeä paikka, voi siis kiittää niitä satoja ja satoja kaupunkilaisia, jotka eivät vain ole hoitaneet ja hallinnoineet Lapinlahtea, vaan myös kehittäneet mallin matalan kynnyksen mielenterveyttä edistävälle, kaupungin sosiaali- ja terveystoimintaa täydentävälle toiminnalle. Tätä brändiä kaupunki olisi nyt myymässä, ja näin kaupunki kiittäisi kuntalaisia osallisuudesta ja tuhansista vapaaehtoistunneista.

Mutta mikä muodostaa kaupungin, jollei ne tuhannet ihmiset, jotka viimeisen vuoden aikana ovat osallistuneet Lapinlahden toimintaan? Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ja kaupunkivaltuuston pian tehtävä päätös Lapinlahden tulevaisuudesta koskeekin suuremmassa mittakaavassa oikeutta kulttuuriperintöön, painoarvoa, jonka kaupunki antaa kansalaisten osallistumiselle yhteiskuntaan, sekä sitä, kuinka kattavasti ollaan valmiita seuraamaan sopimuksia ja strategioita, johon kaupunki ja Suomi maana on sitoutunut.