Nu gäller det! // Nyt kannattaa toimia!

[Alla oleva teksti on ruotsiksi, mutta alla olevien linkkien kautta pääset suomenkielisiin sivuihin ja videoihin!]

I morgon, tisdagen 21.4. behandlar Stadsmiljönämnden idétävlingens enda och “vinnande” bidrag, Lapinlahden kevät, ett bidrag som skulle förstöra områdets kulturhistoriska värden och biologiska mångfald samt den lågtröskelverksamhet som tusentals invånare skapat på området.

Skriv till nämndens medlemmar redan i dag och senast i morgon på morgonen. Här hittar du nämndmedlemmarnas adresser och mer information (på finska). Eller dela videon nedan eller de andra videorna i detta inlägg och använd hashtaggarna #kaikkienlapinlahti och #allaslappviken.

Om Lappviken skulle “utvecklas” i enlighet med bidraget, skulle en viktig del av parken få ge plats åt två våningshus samt ett stort hotell med 250 hotellrum, terrass och allt vad det innebär av trafik till området. Tillbyggnadernas omfång på ca 15 000 kvm är nästan det dubbla i jämförelse med de nuvarande byggnadernas yta (ca. 9000 kvm) och bryter kraftigt mot tävlingens direktiv gällande “småskaliga tillbyggnader”. Byggnaderna skulle inte enbart äta en stor det av parken, 2/3 av hotellet är dessutom planerat utanför det område som anges för tillbyggen och det skulle, med sina 5 våningar, skugga hela den södra delen av parken. I samband med bygget skulle dessutom ett hundratal träd fällas, delar av berggrunden sprängas och en hel del sällsynta växter samt den hotade hårflokeplattmalens biotop skulle utplånas. I följande video berättar Thomas Slätis hur de föreslagna tillbyggena skulle förstöra parken. Nedan en illustration över den yta av parken som ombyggnaderna skulle kräva och som oundvikligen skulle förstöra den natur som finns på området.

Men det är inte enbart parken som skulle förstöras. De gamla sjukhusbyggnaderna, där mental hälsa har stått i fokus i snart 180 år och som under de senaste åren förvandlats till ett verksamhetscentrum för mental hälsa och kultur, skulle vigas totalt för kommersiella intressen utan koppling till platsens vårdhistoria. På videon som du når via länken berättar jag om vad kulturarvet handlar om och vad det är vi skulle förlora om Lapinlahden kevät förverkligas.

Även om parken skulle fortsätta att vara “öppen” för stadens befolkning, skulle parken vara helt underställd de kommersiella verksamheter som är inplanerade på området (t.ex. hotellets, och hostellets samt barernas och restaurangernas terrasser och andra funktioner). De olika utskänkningsställena, hotellet & hostellet, samt de verksamheter som Moomin Characters eftertraktar skulle oundvikligen förvandla området från en lugn oas för stadsborna till en ny attraktion för massturism, som liksom Sibeliusmonumentet och Tempelplatsens kyrka lockar bussvis med turister. Är det så här vi vill att Lappviksgatan, som leder ner till Lappviken mellan den lutherska och den ortodoxa gravgården, ska se ut om några år?

Bilden är lånad från den gröna helsingforspolitikern Osmo Soinivaaras blogginlägg från 2008, i vilket han ondgör sig över den trafikstockning som bussarna innebär. Sedan dess har området visserligen fredats från bussar, men Sibeliusmonumentets park fortsätter att kantas med turistbussar och sandgångarna med olika souvenirförsäljare.

Puutarhataiteen Seuran kirje

Nyt myös Puutarhataiteen Seura on julkaissut kirjeen kaupunkiympäristölautakunnan jäsenille koskien Lapinlahden puistoa ja käynnissä oleva mahdollinen asemakaavamuutos. Kirjessään seura esittää huolensa puiston tulevaisuudesta mikäli Lapinlahden kevät -ehdotusta päätetään toteuttaa ja toteaa mm.

Puutarhataiteen seura on huolestuneena seurannut suunnittelukilpailun vaiheita alusta asti. Erityistä huolta on aiheuttanut hyväksytyn kilpailuohjelman lupaus rakennusoikeudesta asemakaavalla suojeltuun arvokkaaseen sairaalapuistoon. Kun voittaja nyt on julkistettu, huoli osoittautui varsin aiheelliseksi. Ehdotus Lapinlahden kevät riistää puistosta sen ominaispiirteen ja suojeluarvon kannalta erittäin tärkeän osan: tilakokonaisuudelle kuuluvan tärkeän reuna-alueen. […] Seura esittää, että suunnittelua ei jatkettaisi voittaneen kilpailuehdotuksen eikä lisärakentamisen osalta myöskään kilpailuohjelman pohjalta.

Puutarhataiteen seura kysenalaistaa myös kilpailutuomariston arviointia siitä, että ehdotus täyttäisi kilpailuohjelman ehdottomia vaatimuksia.

Tulos, joka esittää massiivisen hotellirakennuksen ja kaksi uutta asuinrakennusta kalliolle puiston eteläosaan täyttää kilpailutuomariston mielestä kilpailuohjelman edellytykset ”ympäristöön soveltuvasta lisärakentamisesta”. Miten tähän arvioon on voitu päätyä, vaikka uudisrakennus on piittaamaton kaikilla mahdollisilla tavoilla niin kilpailuohjelman aluerajauksen suhteen kuin kriteereiden osalta ympäristöön soveltuvasta rakennuksesta suojeltuun puistoon. Tuomaristo näyttää tarkastelleen rakennusmassoittelua lähinnä suhteena ja etäisyytenä muihin rakennuksiin, ei visuaaliselta tai toiminnallisilta vaikutuksiltaan historialliseen puistokokonaisuuteen. Puiston nykyisten fyysisten ominaispiirteiden merkitys maisemapuiston arvolle ja uudisrakennuksien vaikutus niihin on jätetty analysoimatta.

Lisätietoa löytyy Puutarhataiteen Seuran sivuilta.

Lapinlahden mediakatsaus // Lappviken i medierna

Lapinlahti on viime aikoina ollut useasti esillä mielipidepalstoilla, tässä kooste viimeisten 10 päivän saldosta. // Under den senaste tiden har Lappvikens framtid diskuterats en hel del i medierna, här hittar du länkar till de senaster 10 dagarnas insändare och artiklar.

Keskiviikkona 25.3.2020 Helsingin Sanomat julkaisi Teemu Lehdon, Tilanjakamon hallituksen puheenjohtajan ja Kristian Wahlbeckin, Lapinlahden Lähden hallituksen puheenjohtajan mielipidekirjoituksen Lapinlahden puistoa on suojeltava. Sairaala-alueen suunnittelukilpailu ei tuottanut toivottua tulosta. Kirjotuksessaan he kritisoivat NREP:n suunnitelmaa, joka katkaisi “mielenterveystyön jatkumon alueella” ja joka “uhkaa alueen kulttuuri- ja luontoperintöä”. Lisäksi he kysyvät:

Helsingin kaupunki on esimerkillisesti pyrkinyt veroparatiisien torjuntaan. On siksi hämmästyttävää, että kilpailussa ei ole kiinnitetty huomiota tanskalaisperäisen Nrep-yhtiön verosuunnittelua mahdollistavaan monikerroksiseen omistusrakenteeseen holdingyhtiöineen ja Luxemburgiin sijoitettuine kiinteistörahastoineen. Kaupungin päättäjien tulee myös ymmärtää, että kiinteistörahaston toiminnan luonteeseen kuuluu omistuksen eteenpäin myyminen uudelle sijoittajalle suurempaan hintaan 5–10 vuoden kuluessa ja että omistus jatkossa määräytyy täysin kaupallisesti.

Tisdagen 31.3.2020 publicerades min, kulturforskaren Maija Kerkos och Pro Lappvikens styrelsemedlem Thomas Slätis insändare i Hufvudstadsbladet. I vår insändare går vi igenom det vinnande bidragets plan och visar bl.a. på hur planerna på att bygga hotell och två andra byggnader i parkens södra område, inte enbart skulle förstöra den historiska parken, utan strider mot tävlingens direktiv. Vi diskuterar också på vilket sätt bidraget skulle förstöra Lappvikens kulturhistoriska värden.

Då stadens förtroendevalda nu ska fatta beslut om Lappvikens framtid handlar beslutet alltså om mer än en tävling, eller om Lappviken. Det handlar framför allt om rätten till kulturarv, om den betydelse staden tillskriver medborgarnas delaktighet i samhället och ifall man följer de konventioner och strategier Finland och Helsingfors stad förbundit sig vid. Är det omsorgen om stadens invånare och deras välmående eller är det kapitalet och privata investerare som styr stadens beslut?

Samana päivänä eli, tiistaina 30.3.2020 myös Helsingin Uutisissa julkaistiin artikkeli Lapinlahden tulevaisuutta koskien. Artikkelissä Lapinlahden ideakilpailusta pudonneet nykykäyttäjät vaativat ehdotustaan käsittelyyn – ”Olisi suuri menetys, jos kaupunki ei tätä hyödynnä” haastellaan Lapinlahden Lähteen toimitusjohtajaa Tuula Sundmania. Hän toteaa mm. että “[j]os kaupunki hyväksyy suunnitelman ja lähtee toteuttamaan sitä, ei silloin ainakaan toteudu kaupungin aiemmin asettama vaatimus kokonaisuuden avoimuudesta”. Esillä oleva ehdotus on uhkana paitsi avoimuudelle ja paikan historiallisille arvoille, myös puistolle ja luonnon rauhalle.

Hotellista tulee maisemallisesti suuri ja se edellyttäisi mittavaa autoliikennettä, joka vaikuttaa myös puistoon. Me pidimme ehdotuksessamme tärkeänä, ettei puistoon tulisi lisää autoliikennettä, Sundman muistuttaa.

Perjantaina 3.4.2020 ilmestyi kaksi mielipidekirjoitusta Helsingin Sanomassa. Minun, kulttuuritutkijan ja Pro Lapinlahti ry:n hallituksen jäsenen Thomas Slätiksen mielipidekirjoituksessa jatkamme tätä puistoaihetta ja nojaudumme mm. maisema-arkkitehdin Gretel Hemgårdin selvityksen koskien Lapinlahden historiallisen puiston arvoja. Kulttuuriympäristön maisemallisesti merkittäville reuna-alueille sijoittuva rakentaminen poikkeaisi puiston asemakaavoitusta ohjaavan selvityksen suosituksista. “Toteutuessaan suunnitelma riistäisi, maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin sanoin, puistolta valon, auringon ja tilan tunnun”.

Lapinlahti ei ole joutomaata, jota olisi pakko kehittää suunnitteluperiaatteita rikkovalla ja paikan kulttuurihistoriallista arvoa romuttavalla myyntipäätöksellä.

Toinen perjantaina julkaistu mielipidekirjoituksen takana on Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho, joka oli ideakilpailun raadin puheenjohtaja. Kirjoituksessaan hän vastaa Kristian Wahlbeckin ja Teemu Lehdon kirjoitukseen ja puolustelee raadin valintaa. Hän toteaa mm. että “[s]airaalarakennusten ideakilpailun voitti ehdotus, joka täytti kilpailuohjelman vaatimukset”.

Mikko Ahon vastaus ei kumminkaan pysty osoittamaan miten kilpailuohjelman vaatimukset pienmuotoisesta rakentamisesta toteutuisi jos alueelle rakennettaisiin kolme korkeaa rakennusta, joiden pinta-ala on suurempi kuin sairaalan päärakennus ja joista 2/3 osaa suunniteldusta hotellista sijoittuisi lisärakennuksille varatun alueen ulkopuolelle? Ahon toteamus siitä että “[p]uisto säilyy lähes ennallaan” on suorastaan naurettava. Kuten Suomen johtava maisema-arkkitehti Gretel Hemgård on todennut (ja kuten kirjoitin aikaisemmin) ehdotetut massiiviset rakennuksen eivät pelkästään tuhoaisi kulttuuriympäristön maisemallisesti merkittävää reuna-aluetta ja historiallista puistoa, vaan se veisi “puistolta valon, auringon ja tilan tunnun”.

Tallenne: Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä

Tallenne helmikuussa (10.2.2020) järjestetystä seminaarista Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä on nyt verkossa. Seminaarissa käsittelimme Lapinlahden ajassa muuttuvia kulttuuriperintöarvoja arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin, kaupunkiympäristön, psykiatrian sekä kansalaisten osallisuuden ja kansalaisliikkeen historian näkökulmista. Lue myös Lapinlahden Lähteen kirjoittama referaatti seminaarista ja siitä käydyistä keskusteluista.

Videotallenne seminaarista Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä 10.2.2020.

Seminaaria alusti maisema-arkkitehti Gretel Hemgård, arkkitehti ja tiimipäällikkö Matti Kaijansinkko ja Kehitysjohtaja (MIELI Suomen Mielenterveys ry) Kristian Wahlbeck, jotka puhuivat Lapinlahden puiston merkityksestä ja arvoista, mielenterveyshoidin historiasta sekä nykyisesta asemakaavasta. Alustusten jälkeen seurasi paneelikeskustelu, johon osallistuivat ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander, alueen asiantuntija Maija Kerko, dosentti Pauliina Latvala-Harvilahti ja arkkitehti Tapani Mustonen sekä minä, Rita Paqvalén.

Paneelikeskustelussa keskusteltiin mm. siitä mikä tekee Lapinlahden kulttuuriperinnön ainutlaatuiseksi. Minkälainen tulevaisuuden toiminta säilyttäisi kulttuuriympäristön arvoja parhaiten ja jättäisi paikan edelleen kaupunkilaisille merkitykselliseksi? Miten alueen arvot huomioidaan, jos lisärakentamista sairaalapuistoon sallitaan?

Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander totesi puheenvuorossaan, että elämme ns. uusliberaalia aikakautta, jolloin kaikki on myytävänä. Suurimpia uhkia hänen mielestään onkin, että Lapinlahti rahastetaan pois kaupunkilaisten käytöstä. Helsingin kaupungin strategioissa unohdetaan usein asukkaat – he ovat vain lukuja, joita heitellään ympäriinsä. Maankäyttö-, rakennus- ja perustuslaissa on säädetty osallisuudesta, ja perustuslaissa julkisen vallan käytöstä. Niitä ei juurikaan noudateta Helsingin kaavoituksessa. Asukkaiden näkemykset kirjataan, mutta niitä ei huomioida. Kaupunkilaiset siis ohitetaan päätöksenteossa ja politiikassa, mikä on surullista, koska he ovat myös omistajia. (Lapinlahden Lähde 10.3.2020)

Käy myös tutustumassa

Brev till stadsmiljönämnden // Kirje kaupunkiympäristölautakunnalle

Förra veckan skrev jag, Maija Kerko och Thomas Slätis ett brev till stadsmiljönämnden i Helsingfors gällande det vinnande förslaget Lapinlahden kevät (Lappvikens vår) och hur det skulle förstöra Lappvikens kulturarv om staden skulle välja att sälja Lappviken till Nrep. Här hittar du brevet i sin helhet på finska.

Paras kaupunkiympäristölautakunnan jäsen,

Kirjoitamme huolestamme, joka koskee Lapinlahden alueen tulevaisuutta sekä Lapinlahden kevät -ehdotuksen ongelmallisuutta.

Viikko sitten julkistettiin Lapinlahden ideakilpailun voittaja, tanskalaisperäisen kiinteistösijoittajan ja urakoitsijan NREP-yhtiön Lapinlahden kevät -ehdotus. Vaikka ehdotus kuulostaakin kulttuurimyönteiseltä, se ei täytä alkuperäisen kilpailukutsun kriteereitä ja on lähemmin tarkasteltuna monella tavalla ongelmallinen.

Ehdotuksen toteutus olisi kuolemanisku sekä Lapinlahden valtakunnallisesti arvokkaalle rakennetulle kulttuuriympäristölle ja historialliselle puistolle, että Lapinlahden nykyisten toimijoiden rakentamalle, kulttuurihistoriaa kunnioitettavalle matalan kynnyksen toiminnalle.

Lapinlahden kulttuurihistoriallinen arvo on kolmijakoinen: se koostuu uniikista rakennustaiteellisesta kokonaisuudesta, historiallisesta puistosta ja alueen kulttuurihistoriaa ja puiston luontoarvoja kunnioittavasta toiminnasta. Ainoastaan näiden kolmen pilarin tukemana Lapinlahden kulttuuriperintö säilyy arvossaan.

Lapinlahden kevät -ehdotuksen keskeiset ongelmat liittyvät siihen, että ehdotuksessa kiinnitetään huomiota vain sairaalarakennuksen arkkitehtonisiin arvoihin ja sivutetaan täysin kulttuuriperintökokonaisuuden kaksi muuta keskeistä arvoa – mielenterveyttä tukemaan rakennettu puisto ja kulttuurihistoriaa kunnioittava toiminta – ja näin se poikkeaa radikaalisti vuonna 2012 voimaan astuneesta ja vielä voimassa olevasta asemakaavasta. Toteutuessaan ehdotus edellyttäisi asemakaavan perusteellista muuttamista koskien erityisesti puiston suojelua ja painotuksia, jotka korostavat paikan historialliselle identiteetin säilymiselle edellytykset luovan toiminnan tärkeyttä. Näin on kilpailuohjelman yhteydessä suunniteltukin, mutta yritystoiminnan sanelemat muutokset eivät tee oikeutta alueen todetuille arvoille.

1) Arvokkaan puiston tuho?

Entisen sairaala-alueen harvinaisen lajirikas kasvillisuus yhdistettynä maisema-arkkitehtuuriin, sekä näiden läheisyys Hietaniemen hautausmaahan ja lähes rakentamaton rantaviiva tekee alueesta yhden kaupungin merkittävimmistä historiallisista puistoista. Ehdotuksessa esitetty eteläpuoleinen lisärakentaminen – viisikerroksinen, pitkä hotelli sekä kaksi 4- ja 5-kerroksista palveluasuntorakennusta – ei pelkästään lohkaisisi suurta osaa puistosta, vaan muodostaisi samalla näköesteen, varjostaisi puistoa ja sen kasvustoa ja heikentäisi ratkaisevasti puiston luonnon moninaisuutta. Näin ollen ehdotus poikkeaa myös radikaalisti ideakilpailun asemakaavamuutoksen suunnitteluperiaatteita koskevan päätöksen (HEL  2018-003884) liitteenä olevana ohjeistuksesta Lapinlahden sairaalan puistoalue suojelutavoitteet ja jatkosuunnittelun ohjeistus (Hemgård 2004), jossa reunavyöhykkeen maisemallisiin arvoihin kiinnitetään erityistä huomiota.

Kaavaillut rakennukset, jotka ovat sekä korkeampia että pinta-alaltaan suurempia kuin Lapinlahden päärakennus, eivät myöskään täytä yllämainitun, Kaupunkiympäristölautakunnassa 11.12.2018 hyväksytyn päätöksen periaatteita. Päätöksessä todetaan, että ”[e]teläistä rakennusryhmää voi täydentää ympäristöön ja rakennusten mittakaavaan sopeutuvalla pienmuotoisella täydennysrakentamisella, jonka käyttö kytkeytyy alueen muuhun toimintaan”. Esitetyt rakennukset eivät kytkeydy alueen muuhun toimintaan, ja lisäksi ne ovat mittakaavaltaan liian suuria. Koko puiston eteläpuolta varjostava, viisikerroksinen ”arkkitehtonisesti korkeatasoinen hotelli” veisi huomion alueen historiallisesti arvokkaasta rakennuskannasta.

Lisäksi rakennustyömaan alle jäisi mm. kolme arvokasta pensas- ja puuryhmää sekä luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) liitteen 4 mukainen uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan kirvelilattakoin elinympäristö. On myös huomioitava, että kilpailuehdotuksessa ehdotetaan, että koirapuiston puita kaadetaan – alue, jossa on havaittu liituoravan asuinpaikka.

Hotellia rakentaessa Lapinniemen korkeimpia kalliolakeja joutuisi louhimaan, ja korkea hotelli siihen suunniteltuine terasseineen ja uusine kulkureitteineen rikkoisi eteläpuoleisen puiston ilmettä pysyvästi ja geologisia muotoja ikuisesti. Tämä käy erittäin hyvin ilmi alla olevasta kuvasta, johon olemme merkinneet (suurpiirteisesti) kilpailukutsussa esitetyt arvokkaat kasvit vaaleanvihreällä, suojeltavan kirvelilattakoin ilmentymän tummanvihreällä ja mahdollisen rakennusten sijoitusalueen sinisellä. Kuva on kopioitu Lapinlahden kevät -esityksestä ja siinä näkyy, miten suunniteltu hotelli ulottuu kauas kilpailukutsussa esitetyn rakennusalueen ulkopuolelle.

Ideakilpailun ajatus mahdollisesta meluesteestä on paitsi maisemallisesti ongelmallinen, myös väärä. Monivuotisen havainnoinnin perusteella voidaan todeta, että Länsiväylän melu on kyllä häiritsevä, mutta suurin osa siitä kantautuu Lapinlahteen sillan päällä olevasta liikenteestä. Puistoon suunniteltu viisikerroksinen pitkä hotellirakennus ei meluhaittaan pure. Näistä mittauksista on olemassa tarkat melukartat.

Kilpailuesityksen puistosuunnitelma tukee lähinnä kaupallisten toimijoiden tarpeita (terasseineen ja ravintolan yrttipuutarhoineen), eikä vastaa Kaupunkiympäristölautakunnan yllä mainittua päätöstä, jossa todetaan yksiselitteisesti:

”Tavoitteena on säilyttää voimassa olevassa asemakaavassa suojeltu, sairaalaa ympäröivä puistoalue pääpiirteissään kaikille avoimena, julkisena puistona, jonka osalta nykyisen asemakaavan tavoitteet ja vaatimukset pätevät.”

2) Rakennetussa kulttuuriperinnössä on kyse muustakin kuin seinistä

Lapinlahden kevät -ehdotuksen toinen vakava puute on historiallisten arvorakennusten sisään kaavailtu toiminta. Se ei riitä, että puisto (joka säilyykaupungin omistuksessa) on avoinna kaikille, sillä vain jos rakennuksetkin ovat avoimia säilyy puiston avoimuus ja monipuolinen käyttö. Ei sekään riitä perusteluna, että rakennettaviin, uusiin palveluasuntorakennuksiin haetaan hoitoalan (yksityisiä) toimijoita, ellei toiminta historiallisissa rakennuksissa kunnioita alueen kulttuuriperintöä.

Varsinkin päärakennukseen sijoittuvan toiminnan tulisi, paitsi olla avointa kaikille, myös vaalia alueen kulttuurihistoriaa sekä kytkeytyä talon lähes 180-vuotiseen mielenterveyden hoidon historiaan. Lapinlahden kevät -esityksessä suurin osa Lapinlahden päärakennuksen ja Venetsian tiloista on vihitty kaupalliselle toiminnalle (sisältäen esim. kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja hostellin) tai yksityisille työhuoneille ja toimistoille (suurin osin Moomin Characters Oy:lle). Rakennusten ”kaikille avoin toiminta” koostuu siis vain kaupallisesta, eikä osallistavasta, tulotasosta riippumattomasta matalan kynnyksen toiminnasta.

Tiloihin suunniteltu kulttuuritoiminta kytkeytyy suurilta osin Tove Janssoniin ja Moomin Characters Oy:hyn liittyviin teemoihin. Tove Janssonin merkitys Suomen kulttuuriperinnölle on kiistämätön, mutta hän ei liity Lapinlahden hoito- ja kulttuurihistoriaan millään tavalla. Koemme myös ehdotuksen ”Tove Janssonin kotimuseosta” epäuskottavana ja kyseenalaisin perustein yleisöä kosiskelevana. Moomin Characters Oy:n henkilökunnalla ei ole museoalan asiantuntemusta, eikä kilpailuehdotuksessa kerrota miten museotoimintaa palkkoineen (esim. museojohtaja, amanuenssi, museomestari, oppaat, vahdit jne.) ja kokoelmineen tullaan rahoittamaan ja pyörittämään. Kilpailuehdotuksen ainoa konkreettinen vihje on kuvitus, jossa seinillä olevat maalaukset ovat Helsingin kaupungin omaisuutta. Puuttuvat suunnitelmat museon rahoituksesta ja visiosta viestivät mielestämme siitä, että museo-sanaa käytetään harhaanjohtavasti ja että kyseessä oleva ”kotimuseo” tulee olemaan Moomin Characters Oy:n myyntiä edistävä myyntinäyttely.

c) Kaupunkilaisten osallisuuden väheksyminen

Lapinlahden nykyinen toiminta on uniikki esimerkki siitä, kuinka kulttuuriperintö rikastuu kansalaisten aktiivisesta osallistumisesta. Lapinlahden nykyinen vahva brändi on seuraus sairaalan entisten potilaiden sekä heidän omaistensa, lääkäreiden, hoitajien ja muiden kansalaisten 30-vuotisesta määrätietoisesta työstä Lapinlahden puolesta. Tämä työ on tehty sen eteen, että sairaalarakennukset ja -alue pysyisivät edelleen hyvinvoinnin ja mielenterveyden keitaana.

Siitä, että Lapinlahti on nyt niin hienossa kunnossa ja niin suosittu ja kansalaisille tärkeä paikka, voi siis kiittää kaupungin teettämän pintaremontin lisäksi, niitä satoja kaupunkilaisia, jotka eivät vain ole hoitaneet ja hallinnoineet Lapinlahtea, vaan myös kehittäneet mallin matalan kynnyksen mielenterveyttä edistävälle, kaupungin sosiaali- ja terveystoimintaa täydentävälle toiminnalle. Tätä kansainvälisestikin huomattua brändiä kaupunki olisi nyt myymässä kiinteistösijoittajalle, ja näin kaupunki kiittäisi kuntalaisia osallisuudesta ja tuhansista vapaaehtoistunneista. Alueen merkitys helsinkiläisille ilmenee mm. marraskuussa 2018 apulaispormestari Sinnemäelle luovutetusta, n. 30 000 asukkaan allekirjoittamassa adressissa Lapinlahden nykyisen toiminnan jatkumisen puolesta, kilpailun yhteydessä avatusta kerrokantasi.fi -palvelun palautteesta syksyllä 2019 ja Helsingin kaupungin teettämän tutkimuksen Helsingin helmet (Kaupunkiympäristön aineistoja 2017:3).

Jos Helsingin kaupunki lähtisi kehittämään Lapinlahtea kilpailusääntöjä rikkovan Lapinlahden kevät -ehdotuksen pohjalta, se antaisi selkeän viestin olevansa valmis myymään kaupunkilaisten jaettua kulttuuriperintöä. Näin jopa verotusetuuksiin pyrkivälle sijoittajalle, jonka businessmalliin ei kuulu osallisuuden edistäminen tai kulttuuriperinnön vaaliminen, vaan tuoton kasvattaminen jälleenmyynnin kautta!

Teolla Helsingin kaupunki ei ainoastaan tuhoaisi Euroopan mittakaavassa hyvin säilyneen ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kaupunki osoittaisi myös, ettei ota omia tai valtion osallisuustavoitteita vakavasti (esim. Helsingin kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmallia vuodelta 2017 sekä Helsingin kaupungin strategiaa 2017-2021). Myynnillä kaupunki viestisi myös, ettei kunnioita kansalaisten oikeuksia kulttuuriperintöön eikä kansallisia strategioita ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka liittyvät kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja vaalimiseen, ja johon Suomi on valtiotasolla sitoutunut (esim. Europan neuvoston Faron yleissopimusta, joka on astunut voimaan 2017).

Ystävällisin terveisin,

Maija Kerko, Lapinlahden kansalaisaktivismista tietokirjaa kirjoittava kulttuurintutkija

FT Rita Paqvalén, Tietokirjailija sekä Kulttuuria kaikille -palvelun kirjoitusvapaalla oleva toiminnanjohtaja

Thomas Slätis, hallituksen jäsen, Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry

Lapinlahti – keidas vaikeina aikoina

Kolmas päivä kotikonttorissa takana, ja kaipaan jo omaan työpisteeseeni Lapinlahden sairaalassa. Onneksi vielä voi kävellä Lapinlahteen, kiertää puistoa ja nauttia sen tarjoamasta rauhasta, luonnon ihmeistä ja historiallisista kerrostumista. Toissa päivänä Lapinlahden Lähteen porukat olivat avanneet Rauhoittavan kävelyreitin ja eilen varhain aamulla oli jo aikuisia ja lapsia sitä seuraamassa. Kävelyreitti tarjoaa vinkkejä hiljentymiseen, ja mikäli kaipaa juttukaveria, sellaisen löytää ainakin toistaiseksi Lapinlahden Lähteen kahvilalta klo 12-14. Kävelyn päätteeksi voi vaikkapa syödä eväitä ja juoda lämpimiä juomia linnunlaulua kuunnellessa ja kevään merkkejä seuratessa.

undefined

Koronavirus ja siihen liittyvät yhteiskunnalliset toimenpiteet koettelevat meitä kaikkia, mutta hyvin eri tavoin terveydellisesti, psyykkisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Nyt on näytön paikka, yhteiskunnalle ja meille kaikille, siitä kuinka valmiita olemme tukemaan toisiamme ja auttamaan heikommassa asemassa olevia kanssaihmisiä, yksinäisiä naapureita ja niitä, joita viruksen aiheuttamat seuraukset koettelevat kovimmin täällä ja muualla maailmalla. Nyt jos koskaan tarvitaan Lapinlahden Lähteellä tarjottujen kaltaisia matalan kynnyksen palveluita ja toimijoita kuten osin Lapinlahdessa toimiva Mieli ry, joka tarjoaa keskusteluapua ympäri vuorokauden. Tarvitaan myös rentouttavia ja rauhallisia kulttuurimaisemia ja ympäristöjä, joissa mieli voi levätä ja joissa voimme kokea olevamme osa luontoa, historiallista jatkumoa ja nyky-yhteiskuntaa.

Kuolemanisku osallisuudelle ja yhteiselle kulttuuriperinnöllemme?

Eilen paljastui Lapinlahden ideakilpailun voittaja. Voittajaksi julistettiin kilpailun ainoa jäljellä ollut kilpailuehdotus, tanskalaisperäisen kiinteistösijoittajan ja urakoitsijan NREP-yhtiön Lapinlahden kevät -ehdotus. Kaupungin tiedotteessa ehdotuksen sisältöjä tiivistetään seuraavasti:

Päärakennukseen on ehdolla Tove Janssonin kotimuseo, hostelli, työtiloja sekä erilaisia palveluja. Puisto säilyy kaikille avoimena ja lähes ennallaan. Uudisrakennukset nousevat alueen eteläreunalle, minne tulisi hotelli Länsiväylän melumuuriksi sekä kaksi palveluasuntorakennusta.

Vaikka ehdotus kuulostaakin kulttuurimyönteiseltä, se ei täytä alkuperäisen kilpailukutsun kriteereitä ja on lähemmin katsottuna monella tavalla ongelmallinen. Päällisin puolin monipuoliselta näyttävä ehdotus olisi kuolemanisku sekä Lapinlahden valtakunnallisesti arvokkaalle rakennetulle kulttuuriympäristölle ja historialliselle puistolle, että Lapinlahden nykyisten toimijoiden rakentamalle, kulttuurihistoriaa kunnioitettavalle matalan kynnyksen toiminnalle. Nykytoimijoiden suurin osin vapaaehtoisvoimin rakentama keidas kaikille kaupunkilaisille olisi menetetty ja paikalle tulisi täysin kaupallinen toiminta.

Jos Helsingin kaupunki lähtisi kehittämään Lapinlahtea tämän ehdotuksen pohjalta, se antaisi selkeän viestin olevansa valmis myymään kaupunkilaisten jaettua kulttuuriperintöä. Näin sijoittajalle, jonka businessmalliin ei kuulu osallisuuden edistäminen tai kulttuuriperinnön vaaliminen, vaan tuoton kasvattaminen jälleenmyynnin kautta. Teolla Helsingin kaupunki ei ainoastaan tuhoaisi Euroopan mittakaavassa hyvin säilyneen ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kaupunki osoittaisi , ettei ota omia tai valtion osallisuustavoitteita vakavasti (esim. kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmalli vuodelta 2017). Myynnillä kaupunki viestisi myös, ettei kunnioita kansalaisten oikeuksia kulttuuriperintöön eikä kansallisia strategioita ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka liittyvät kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja vaalimiseen (esim. Europan neuvoston Faron yleissopimusta).

Mikä on siis ehdotuksen ongelma?

Lapinlahden sairaalan kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja vaalimiseen kuuluu uniikin rakennustaiteellisen kokonaisuuden ja historiallisen puiston suojelemisen lisäksi alueen kulttuurihistoriaa ja puiston luontoarvoja kunnioittava toiminta. Lapinlahden kulttuurihistoriallinen arvo on siis kolmijakoinen ja koostuu rakennuskannan ja puiston lisäksi myös alueen toiminnasta. Tämä on myös keskeinen tavoite alueen vielä voimassa olevassa asemakaavassa.

undefined

Lapinlahden kevät -ehdotuksen keskeiset ongelmat liittyvät siihen, että ehdotuksessa kiinnitetään huomiota vain sairaalarakennuksen arkkitehtonisiin arvoihin. Ehdotuksessa sivuutetaan kulttuuriperintökokonaisuuden kaksi toista keskeistä arvoa, eli historiallinen puisto ja kulttuurihistoriaa huomioiva toiminta, ja näin se poikkeaa radikaalisesti vuonna 2012 voimaan astuneesta asemakaavasta. Nykyisessä asemakaavassa korostetaan kokonaisuuden säilyttämistä, ja sen mukaan puisto tulisi säilyttää rauhallisena ja aidattuna oleskelupuistona. Kaavan mukaan rakennusten tulisi sisältää toimintoja, jotka heijastavat talon alkuperäistä sairaalakäyttöä, kuten esim. ”terapiatyötä palvelevia sosiaali- ja terveysalan toimintoja ja näihin liittyviä tuetun asumisen muotoja” sekä ”yleisölle avoinna olevia kahvila- ja muita julkisia tiloja rakennusten historialliseen luonteeseen sopivalla tavalla”.

Sairaala-alueen kasvillisuus yhdistettynä rakennuskantaan sekä läheisyyteen Hietaniemen hautausmaan sekä rantaviivan kanssa tekee alueesta yhden kaupungin merkittävimmistä historiallisista puistoista. Ehdotuksessa esitetty eteläpuoleinen lisärakentaminen – isokokoinen hotelli sekä kaksi palveluasuntorakennusta – ei pelkästään söisi isoa osaa puistosta, vaan muodostaisi samalla näköesteen, varjostaisi puistoa ja tuhoaisi luonnon moninaisuuden.

Mielestäni kaavaillut rakennukset, jotka ovat sekä korkeampia että pinta-alaltaan suurempia kuin Lapinlahden päärakennus, eivät täytä kilpailukutsun periaatteita pienmuotoisesta rakentamisesta (hyväksytty Kaupunkiympäristölautakunnassa 11.12.2018). Siinä todetaan että ”[e]teläistä rakennusryhmää voi täydentää ympäristöön ja rakennusten mittakaavaan sopeutuvalla pienmuotoisella täydennysrakentamisella, jonka käyttö kytkeytyy alueen muuhun toimintaan”. Esitetyt rakennukset eivät kytkeydy alueen muuhun toimintaan, ja lisäksi ne ovat mittakaavaltaan liian suuria. Koko puiston eteläpuolta varjostava, viisikerroksinen ”arkkitehtonisesti korkeatasoinen hotelli” veisi huomion alueen historiallisesti arvokkaasta rakennuskannasta. Lisäksi rakennustyömaan alle jäisi mm. kolme arvokasta pensas- ja puuryhmää sekä suojeltavan kirvelilattakoin elinympäristö. Hotellia rakentaessa etelänpuoleista kalliota joutuisi louhimaan, ja korkea hotelli siihen suunniteltuine terasseineen ja uusine kulkureitteineen rikkoisi eteläpuoleisen puiston ilmettä pysyvästi.

Tämä käy erittäin hyvin ilmi alla olevasta kuvasta, johon olen merkinnyt (suurpiirteisesti) kilpailukutsussa esitetyt arvokkaat kasvit vaaleanvihreällä, suojeltavan kirvelilattakoin ilmentymän tummanvihreällä ja mahdollisen rakennusten sijoitusalueen sinisellä. Kuva on kopioitu Lapinlahden kevät -esityksestä ja siinä näkyy, miten suunniteltu hotelli ulottuu kauas kilpailukutsussa esitetyn rakennusalueen ulkopuolelle.

undefined

Ideakilpailun ajatus mahdollisesta meluesteestä on paitsi maisemallisesti ongelmallinen, myös väärä. Monivuotisen havainnoinnin perusteella voidaan todeta, että Länsiväylän melu on kyllä häiritsevä, mutta suurin osa siitä kantautuu Lapinlahteen sillan päällä olevasta liikenteestä. Puistoon suunniteltu viisikerroksinen pitkä hotellirakennus ei meluhaittaan pure.

Lapinlahden kevät -ehdotuksen toinen vakava puute on historiallisten arvorakennusten sisään kaavailtu toiminta. Se ei riitä, että puisto (joka tulee joka tapauksessa säilymään kaupungin omistuksessa) on avoinna kaikille tai että rakennettaviin, uusiin palveluasuntorakennuksiin haetaan hoitoalan toimijoita, ellei toiminta historiallisissa rakennuksissa kunnioita alueen kulttuuriperintöä. Varsinkin päärakennukseen sijoittuvan toiminnan tulisi, paitsi olla avointa kaikille, myös vaalia alueen kulttuurihistoriaa sekä kytkeytyä talon lähes 180-vuotiseen mielenterveyden hoidon historiaan.

Ideakilpailun voittaneessa esityksessä suurin osa Lapinlahden päärakennuksen ja Venetsian tiloista on vihitty kaupalliselle toiminnalle (sisältäen esim. kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja hostellin) tai yksityisille työhuoneille ja toimistoille. Tiloihin suunniteltu kulttuuritoiminta kytkeytyy suurilta osin Tove Janssoniin ja Moomin Charactersiin liittyviin teemoihin. Vaikka tietokirjailijana, Tove Janssonin fanina sekä entisenä kirjallisuudentutkijana toivoisin, että saisimme Helsinkiin sekä Janssonin kotimuseon että kirjallisuutta vaalivan talon, Lapinlahden sairaala ei valitettavasti ole oikea paikka niille. Tove Janssonin merkitys Suomen kulttuuriperinnölle on kiistämätön, mutta hänen elämänsä ja taiteensa ei liity oleellisesti Lapinlahden hoito- ja kulttuurihistoriaan.

Lapinlahti voisi olla osallisuuden lippulaiva

Lapinlahden nykyinen toiminta on uniikki esimerkki siitä, kuinka kulttuuriperintö rikastuu kansalaisten aktiivisesta osallistumisesta. Lapinlahden nykyinen vahva brändi on seuraus sairaalan entisten potilaiden sekä heidän omaistensa, lääkäreiden, hoitajien ja muiden kansalaisten 30-vuotisesta pitkästä työstä Lapinlahden puolesta. Tämä työ on tehty sen eteen, että sairaalarakennukset ja -alue pysyisivät edelleen hyvinvoinnin ja mielenterveyden keitaana. Siitä, että Lapinlahti on tänään niin hienossa kunnossa ja niin suosittu ja kansalaisille tärkeä paikka, voi siis kiittää niitä satoja ja satoja kaupunkilaisia, jotka eivät vain ole hoitaneet ja hallinnoineet Lapinlahtea, vaan myös kehittäneet mallin matalan kynnyksen mielenterveyttä edistävälle, kaupungin sosiaali- ja terveystoimintaa täydentävälle toiminnalle. Tätä brändiä kaupunki olisi nyt myymässä, ja näin kaupunki kiittäisi kuntalaisia osallisuudesta ja tuhansista vapaaehtoistunneista.

Mutta mikä muodostaa kaupungin, jollei ne tuhannet ihmiset, jotka viimeisen vuoden aikana ovat osallistuneet Lapinlahden toimintaan? Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ja kaupunkivaltuuston pian tehtävä päätös Lapinlahden tulevaisuudesta koskeekin suuremmassa mittakaavassa oikeutta kulttuuriperintöön, painoarvoa, jonka kaupunki antaa kansalaisten osallistumiselle yhteiskuntaan, sekä sitä, kuinka kattavasti ollaan valmiita seuraamaan sopimuksia ja strategioita, johon kaupunki ja Suomi maana on sitoutunut.

Lappviken på den gångna veckans debattsidor

Den gångna veckans medier har, lindrigt sagt, dominerats av Coronaviruset COVID-19. Pandemin har lamslagit vårt samhälle och det är svårt att se något område eller verksamhet som inte skulle ha drabbats av epidemin. Corona drabbar oss alla – direkt eller indirekt – men inte på samma sätt. Vid sidan om det fysiska hot viruset utgör för personer i riskgrupper eller i en utsatt position, såsom till exempel flyktingarna på uppsamlingsläger i Grekland, drabbar coronakrisen många företagare och frilansare extra hårt. Själv känner jag stark solidaritet och sympati med de olika frilansande konstnärer och kulturaktörer, för vilka våren kommer att innebära ett stort inkomstbortfall. Jag uppmanar alla att följa Temes (Fackförbundet för teater och media Finland) rekommendation att inte kräva ersättning för biljetter till evenemang som ställs in, utan istället att boka om biljetterna.

Men även om Coronaviruset ätit det största spaltutrymmet har Lappvikens öde glädjande nog engagerat Helsingin Sanomats läsare och under den gångna veckan har hela fyra insändare publicerats. Först ute var docent Pauliina Latvala-Harvilahti som i sin insändare (11.3.2020) närmar sig frågan ur ett kulturarvs- och delaktighetsperspektiv. Hon diskuterar områdets unika kulturarv och prisar den verksamhet som de nuvarande aktörerna erbjuder – en verksamhet som i hennes tycke är ytterst värdefull ur kulturarvssynpunkt. Och hon avslutar sin artikel med en önskan om att staden bör lyssna på stadsbornas önskemål och beakta deras rätt till kulturarvet:

Nu är det dags att samarbeta, skapa hållbara lösningar för framtiden och frångå de planer, som inte i tillräckligt hög grad stöder levandegörandet och bevarandet av det välförtjänta materiella och immateriella kulturarvet på Lappvikens sjukhusområde.

I sin insändare två dagar senare (13.3.2020) lyfter fackboksförfattaren och naturguiden Eero Haapanen fram Lappvikens parkområde, dess naturvärden och inte minst de djur som befolkat och fortfarande befolkar parken. Samma år som sjukhuset öppnade, år 1841, skriver Magnus von Wright om sin försök med överläkaren Leonard Fahlander att jaga varg på området, men i dag är det andra slags djur som vi möter. Haapanen noterar att hans senaste fynd i parken är färska lämningar av flygekorre. Själv har jag glatts över hermelinen och duvhöken, som flera gånger visat sig för mig på vägen till arbetsrummet. Lappviken är inte bara betydelsefull som en byggd kulturmiljö, utan parken har också ett stort naturvärde. Nu hotas parken, som en gång sträckte sig till Kabelfabriken och som under årens lopp har naggats i kanterna, att krympa ytterligare. “Vi har inte råd att spjälka upp Lappviken ytterligare”, konstaterar Haapanen.

På lördagen (14.3.2020) diskuterades Lappvikens framtid i hela två insändare. I sin insändare “Förhållningssättet till kulturarvet är en mätare på bildning” (min över.) fortsätter Pirkko Metsäranta och Matti Metsäranta, heders- respektive styrelsemedlemmar i Suomen kulttuuriperinnön tuki ry på Pauliinas spår gällande kulturarv och delaktighet samt medborgarnas/stadsbornas roll i bevarandet av kulturarvet. De sammanfattar med att konstatera ortsborna känner bäst till sitt förflutna och sina berättelser:

En måttstock på bildning är kännedom om det förgångna, och att därifrån sträva efter en ny och bättre värld. Just nu har hälsovården diskuterats mycket. Låt oss titta på det förgångna och undvika att göra samma misstag. Lappviken är en bra spegelbild för detta.

Det förflutna är även temat för dagens andra insändare av teaterregissör Harri Liuksiala. Han hänvisar till Pauliinas insändare och föreslår att ett litteraturmuseum kunde inhysas på Lappviken, eftersom så många av vårt lands författare tillbringat tid som patienter på sjukhuset. Museets verksamhet kunde enligt honom gå hand i hand med de nuvarande aktörernas.

Veckans insändarskörd visar att Lappvikens öde engagerar och att många upplever att stadsbornas aktivism, delaktighet och rätt till sitt kulturarv inte beaktats i tillräckligt stor grad.

*citaten är mina översättningar