Arvoisa Helsingin kaupungin päättäjä,

Juuri nyt koronakriisin keskellä, sekä myös tulevina vuosina, tarvitaan entistä enemmän nykyisen Lapinlahden kaltaisia matalan kynnyksen keskuksia ja puistoalueita, joissa osallisuus ja ihmisen hyvinvoinnin edistäminen on keskiössä. Kehittämällä Lapinlahden toimintaa nykyisen toiminnan pohjalta, Lapinlahdesta voisi tulla Lyonin kaltainen eurooppalainen osallisuuden lippulaiva, jota kansainväliset kaupunkisuunnittelijat tulisivat kaukaa ihailemaan. Tämä olisi toimintaa, joka olisi Helsingin kaupunkistrategian, Maailman toimivin kaupunki (2017–2021), kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmallin, Lyonin inspiroiman Helsinki-mallin sekä juuri 19.3.2020 voimaanastuneen Ihmisoikeuksien Helsinki -palveluiden yhdenvertaisuussuunnitelman (2020–2021) mukaista.

Osallisuus ei tarkoita ainoastaan sitä, että kaupunki tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia jakaa omia näkemyksiään. Sen sijaan kokemus siitä, että on tullut aidosti kuulluksi ja on voinut omalla panoksellaan vaikuttaa kaupungin palveluihin, on mittari osallisuuden onnistumisesta. (Ihmisoikeuksien Helsinki, 2020:7)

Lapinlahti ei ole rapistuva joutomaa, jonka pelastamiseksi on pakko tehdä paikan tulevaisuudesta järjestetyn ideakilpailun suunnitteluperiaatteita rikkova ja paikan kulttuurihistoriallista arvoa romuttava myyntipäätös. Se on elävä esimerkki siitä, miten osallisuutta sekä kaupunkilaisten hyvinvointia ja oikeutta kulttuuriperintöön voidaan edistää kestävällä tavalla. Alueen vaalimiseen sitoutuneet sotealan toimijat, taiteilijat ja kulttuurialan ammattilaiset sekä tuhannet vapaaehtoiset ovat yhteistyössä kaupungin virastojen kanssa vuosien mittaan jalostaneet Lapinlahdesta sote-palveluita täydentävän, syrjäytymistä ehkäisevän yhteisöllisen kaupunkikulttuurin keskuksen.

Lapinlahden nykyistä toimintaa tulisi, yhteistyössä nykyisten toimijoiden kanssa, kehittää eteenpäin sekä yhdistää kaupungin osallisuutta ja hyvinvointia edistäviin palveluihin. Esimerkiksi työelämään suuntautuneet työ- ja päivätoiminnan yksiköt Vallila, Cäpsä ja Töölö, voisivat hyvin sijoittaa osan toimintaansa Lapinlahteen. Yhteistyö Lapinlahden lähteen, talossa vuokralaisina olevien taide- ja kulttuuritoimijoiden sekä talossa toimivien Lyhty ry:n ja Vertaistaitelija-hankkeen kanssa voisi tuoda uusia harjoittelupaikkoja ja kulttuurialan työllistymispolkuja mainittujen palveluiden asiakkaille. Lapinlahden vanha sairaala tarjoaisi myös upeat puitteet esimerkiksi Helsingin kaupungin tarjoamalle Kulttuurikaveri -toiminnalle, jota voisi Lapinlahdessa yhdistää myös muuhun, taiteen ja kulttuurin kautta yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ehkäisemään pyrkivään toimintaan.

Ymmärrän, että kyse on rahasta. Lapinlahden myynti NREP :in kaltaiselle toimijalle yhdellä miljoonalla olisi kuitenkin taloudellisesti erittäin huono kauppa – kaupunki on jo viime vuosina sijoittanut arvioilta 4–5 miljoona euroa alueen kehittämiseen – sekä myös taloudellisesti erittäin lyhytnäköinen ja tuhoisa toimenpide hyvinvoinnin ja osallisuuden kannalta.

Viime viikolla uutisoitiin 11 miljoonan testamenttirahoituksesta, jonka Helsingin kaupunki sai, ja jota on tarkoitus käyttää sote-puolen ja kulttuuripuolen toimintaan. Lapinlahti olisi mainio kohde tälle rahoitukselle! Helsingin kaupunki voisi tämän rahoituksen turvin ja yhteistyössä nykyisten toimijoiden sekä heidän yhteistyökumppaniensa kanssa rakentaa Lapinlahdesta kansainvälisesti kiinnostavan, kulttuuriperintöä kunnioittavan, esteettömän ja kaikille avoimen osallisuuden lippulaivan. Ehdotus sille on jo olemassa: Lapinlahti 360 -projektisuunnitelman päivitetty versio.

Nyt on aika pitää huolta toisistamme ja rakentaa parempaa tulevaisuutta yhdessä!

Aurinkoisin terveisin,

Rita Paqvalén

Vuonna 2020 tietokirjailijana toimiva Paqvalén on kirjoitusvapaalla tehtävästään Kulttuuria kaikille -palvelun toiminnanjohtajana, jonka kautta hän on vuodesta 2012 edistänyt yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja saavutettavuutta taide- ja kulttuurikentällä Suomessa.

Kirje on lähetetty 27.4.2020 Helsingin kaupungin pormestarille Jan Vapaavuorelle sekä apulaisporimestareille Sanna Vesikansalle, Nasima Razmyarille, Pia Pakariselle ja Anni Sinnemäelle sekä kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan toimialajohtajalle Tommi Laitiolle.

Nu gäller det! // Nyt kannattaa toimia!

[Alla oleva teksti on ruotsiksi, mutta alla olevien linkkien kautta pääset suomenkielisiin sivuihin ja videoihin!]

I morgon, tisdagen 21.4. behandlar Stadsmiljönämnden idétävlingens enda och “vinnande” bidrag, Lapinlahden kevät, ett bidrag som skulle förstöra områdets kulturhistoriska värden och biologiska mångfald samt den lågtröskelverksamhet som tusentals invånare skapat på området.

Skriv till nämndens medlemmar redan i dag och senast i morgon på morgonen. Här hittar du nämndmedlemmarnas adresser och mer information (på finska). Eller dela videon nedan eller de andra videorna i detta inlägg och använd hashtaggarna #kaikkienlapinlahti och #allaslappviken.

Om Lappviken skulle “utvecklas” i enlighet med bidraget, skulle en viktig del av parken få ge plats åt två våningshus samt ett stort hotell med 250 hotellrum, terrass och allt vad det innebär av trafik till området. Tillbyggnadernas omfång på ca 15 000 kvm är nästan det dubbla i jämförelse med de nuvarande byggnadernas yta (ca. 9000 kvm) och bryter kraftigt mot tävlingens direktiv gällande “småskaliga tillbyggnader”. Byggnaderna skulle inte enbart äta en stor det av parken, 2/3 av hotellet är dessutom planerat utanför det område som anges för tillbyggen och det skulle, med sina 5 våningar, skugga hela den södra delen av parken. I samband med bygget skulle dessutom ett hundratal träd fällas, delar av berggrunden sprängas och en hel del sällsynta växter samt den hotade hårflokeplattmalens biotop skulle utplånas. I följande video berättar Thomas Slätis hur de föreslagna tillbyggena skulle förstöra parken. Nedan en illustration över den yta av parken som ombyggnaderna skulle kräva och som oundvikligen skulle förstöra den natur som finns på området.

Men det är inte enbart parken som skulle förstöras. De gamla sjukhusbyggnaderna, där mental hälsa har stått i fokus i snart 180 år och som under de senaste åren förvandlats till ett verksamhetscentrum för mental hälsa och kultur, skulle vigas totalt för kommersiella intressen utan koppling till platsens vårdhistoria. På videon som du når via länken berättar jag om vad kulturarvet handlar om och vad det är vi skulle förlora om Lapinlahden kevät förverkligas.

Även om parken skulle fortsätta att vara “öppen” för stadens befolkning, skulle parken vara helt underställd de kommersiella verksamheter som är inplanerade på området (t.ex. hotellets, och hostellets samt barernas och restaurangernas terrasser och andra funktioner). De olika utskänkningsställena, hotellet & hostellet, samt de verksamheter som Moomin Characters eftertraktar skulle oundvikligen förvandla området från en lugn oas för stadsborna till en ny attraktion för massturism, som liksom Sibeliusmonumentet och Tempelplatsens kyrka lockar bussvis med turister. Är det så här vi vill att Lappviksgatan, som leder ner till Lappviken mellan den lutherska och den ortodoxa gravgården, ska se ut om några år?

Bilden är lånad från den gröna helsingforspolitikern Osmo Soinivaaras blogginlägg från 2008, i vilket han ondgör sig över den trafikstockning som bussarna innebär. Sedan dess har området visserligen fredats från bussar, men Sibeliusmonumentets park fortsätter att kantas med turistbussar och sandgångarna med olika souvenirförsäljare.

Puutarhataiteen Seuran kirje

Nyt myös Puutarhataiteen Seura on julkaissut kirjeen kaupunkiympäristölautakunnan jäsenille koskien Lapinlahden puistoa ja käynnissä oleva mahdollinen asemakaavamuutos. Kirjessään seura esittää huolensa puiston tulevaisuudesta mikäli Lapinlahden kevät -ehdotusta päätetään toteuttaa ja toteaa mm.

Puutarhataiteen seura on huolestuneena seurannut suunnittelukilpailun vaiheita alusta asti. Erityistä huolta on aiheuttanut hyväksytyn kilpailuohjelman lupaus rakennusoikeudesta asemakaavalla suojeltuun arvokkaaseen sairaalapuistoon. Kun voittaja nyt on julkistettu, huoli osoittautui varsin aiheelliseksi. Ehdotus Lapinlahden kevät riistää puistosta sen ominaispiirteen ja suojeluarvon kannalta erittäin tärkeän osan: tilakokonaisuudelle kuuluvan tärkeän reuna-alueen. […] Seura esittää, että suunnittelua ei jatkettaisi voittaneen kilpailuehdotuksen eikä lisärakentamisen osalta myöskään kilpailuohjelman pohjalta.

Puutarhataiteen seura kysenalaistaa myös kilpailutuomariston arviointia siitä, että ehdotus täyttäisi kilpailuohjelman ehdottomia vaatimuksia.

Tulos, joka esittää massiivisen hotellirakennuksen ja kaksi uutta asuinrakennusta kalliolle puiston eteläosaan täyttää kilpailutuomariston mielestä kilpailuohjelman edellytykset ”ympäristöön soveltuvasta lisärakentamisesta”. Miten tähän arvioon on voitu päätyä, vaikka uudisrakennus on piittaamaton kaikilla mahdollisilla tavoilla niin kilpailuohjelman aluerajauksen suhteen kuin kriteereiden osalta ympäristöön soveltuvasta rakennuksesta suojeltuun puistoon. Tuomaristo näyttää tarkastelleen rakennusmassoittelua lähinnä suhteena ja etäisyytenä muihin rakennuksiin, ei visuaaliselta tai toiminnallisilta vaikutuksiltaan historialliseen puistokokonaisuuteen. Puiston nykyisten fyysisten ominaispiirteiden merkitys maisemapuiston arvolle ja uudisrakennuksien vaikutus niihin on jätetty analysoimatta.

Lisätietoa löytyy Puutarhataiteen Seuran sivuilta.

Lapinlahden mediakatsaus // Lappviken i medierna

Lapinlahti on viime aikoina ollut useasti esillä mielipidepalstoilla, tässä kooste viimeisten 10 päivän saldosta. // Under den senaste tiden har Lappvikens framtid diskuterats en hel del i medierna, här hittar du länkar till de senaster 10 dagarnas insändare och artiklar.

Keskiviikkona 25.3.2020 Helsingin Sanomat julkaisi Teemu Lehdon, Tilanjakamon hallituksen puheenjohtajan ja Kristian Wahlbeckin, Lapinlahden Lähden hallituksen puheenjohtajan mielipidekirjoituksen Lapinlahden puistoa on suojeltava. Sairaala-alueen suunnittelukilpailu ei tuottanut toivottua tulosta. Kirjotuksessaan he kritisoivat NREP:n suunnitelmaa, joka katkaisi “mielenterveystyön jatkumon alueella” ja joka “uhkaa alueen kulttuuri- ja luontoperintöä”. Lisäksi he kysyvät:

Helsingin kaupunki on esimerkillisesti pyrkinyt veroparatiisien torjuntaan. On siksi hämmästyttävää, että kilpailussa ei ole kiinnitetty huomiota tanskalaisperäisen Nrep-yhtiön verosuunnittelua mahdollistavaan monikerroksiseen omistusrakenteeseen holdingyhtiöineen ja Luxemburgiin sijoitettuine kiinteistörahastoineen. Kaupungin päättäjien tulee myös ymmärtää, että kiinteistörahaston toiminnan luonteeseen kuuluu omistuksen eteenpäin myyminen uudelle sijoittajalle suurempaan hintaan 5–10 vuoden kuluessa ja että omistus jatkossa määräytyy täysin kaupallisesti.

Tisdagen 31.3.2020 publicerades min, kulturforskaren Maija Kerkos och Pro Lappvikens styrelsemedlem Thomas Slätis insändare i Hufvudstadsbladet. I vår insändare går vi igenom det vinnande bidragets plan och visar bl.a. på hur planerna på att bygga hotell och två andra byggnader i parkens södra område, inte enbart skulle förstöra den historiska parken, utan strider mot tävlingens direktiv. Vi diskuterar också på vilket sätt bidraget skulle förstöra Lappvikens kulturhistoriska värden.

Då stadens förtroendevalda nu ska fatta beslut om Lappvikens framtid handlar beslutet alltså om mer än en tävling, eller om Lappviken. Det handlar framför allt om rätten till kulturarv, om den betydelse staden tillskriver medborgarnas delaktighet i samhället och ifall man följer de konventioner och strategier Finland och Helsingfors stad förbundit sig vid. Är det omsorgen om stadens invånare och deras välmående eller är det kapitalet och privata investerare som styr stadens beslut?

Samana päivänä eli, tiistaina 30.3.2020 myös Helsingin Uutisissa julkaistiin artikkeli Lapinlahden tulevaisuutta koskien. Artikkelissä Lapinlahden ideakilpailusta pudonneet nykykäyttäjät vaativat ehdotustaan käsittelyyn – ”Olisi suuri menetys, jos kaupunki ei tätä hyödynnä” haastellaan Lapinlahden Lähteen toimitusjohtajaa Tuula Sundmania. Hän toteaa mm. että “[j]os kaupunki hyväksyy suunnitelman ja lähtee toteuttamaan sitä, ei silloin ainakaan toteudu kaupungin aiemmin asettama vaatimus kokonaisuuden avoimuudesta”. Esillä oleva ehdotus on uhkana paitsi avoimuudelle ja paikan historiallisille arvoille, myös puistolle ja luonnon rauhalle.

Hotellista tulee maisemallisesti suuri ja se edellyttäisi mittavaa autoliikennettä, joka vaikuttaa myös puistoon. Me pidimme ehdotuksessamme tärkeänä, ettei puistoon tulisi lisää autoliikennettä, Sundman muistuttaa.

Perjantaina 3.4.2020 ilmestyi kaksi mielipidekirjoitusta Helsingin Sanomassa. Minun, kulttuuritutkijan ja Pro Lapinlahti ry:n hallituksen jäsenen Thomas Slätiksen mielipidekirjoituksessa jatkamme tätä puistoaihetta ja nojaudumme mm. maisema-arkkitehdin Gretel Hemgårdin selvityksen koskien Lapinlahden historiallisen puiston arvoja. Kulttuuriympäristön maisemallisesti merkittäville reuna-alueille sijoittuva rakentaminen poikkeaisi puiston asemakaavoitusta ohjaavan selvityksen suosituksista. “Toteutuessaan suunnitelma riistäisi, maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin sanoin, puistolta valon, auringon ja tilan tunnun”.

Lapinlahti ei ole joutomaata, jota olisi pakko kehittää suunnitteluperiaatteita rikkovalla ja paikan kulttuurihistoriallista arvoa romuttavalla myyntipäätöksellä.

Toinen perjantaina julkaistu mielipidekirjoituksen takana on Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho, joka oli ideakilpailun raadin puheenjohtaja. Kirjoituksessaan hän vastaa Kristian Wahlbeckin ja Teemu Lehdon kirjoitukseen ja puolustelee raadin valintaa. Hän toteaa mm. että “[s]airaalarakennusten ideakilpailun voitti ehdotus, joka täytti kilpailuohjelman vaatimukset”.

Mikko Ahon vastaus ei kumminkaan pysty osoittamaan miten kilpailuohjelman vaatimukset pienmuotoisesta rakentamisesta toteutuisi jos alueelle rakennettaisiin kolme korkeaa rakennusta, joiden pinta-ala on suurempi kuin sairaalan päärakennus ja joista 2/3 osaa suunniteldusta hotellista sijoittuisi lisärakennuksille varatun alueen ulkopuolelle? Ahon toteamus siitä että “[p]uisto säilyy lähes ennallaan” on suorastaan naurettava. Kuten Suomen johtava maisema-arkkitehti Gretel Hemgård on todennut (ja kuten kirjoitin aikaisemmin) ehdotetut massiiviset rakennuksen eivät pelkästään tuhoaisi kulttuuriympäristön maisemallisesti merkittävää reuna-aluetta ja historiallista puistoa, vaan se veisi “puistolta valon, auringon ja tilan tunnun”.

Tallenne: Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä

Tallenne helmikuussa (10.2.2020) järjestetystä seminaarista Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä on nyt verkossa. Seminaarissa käsittelimme Lapinlahden ajassa muuttuvia kulttuuriperintöarvoja arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin, kaupunkiympäristön, psykiatrian sekä kansalaisten osallisuuden ja kansalaisliikkeen historian näkökulmista. Lue myös Lapinlahden Lähteen kirjoittama referaatti seminaarista ja siitä käydyistä keskusteluista.

Videotallenne seminaarista Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä 10.2.2020.

Seminaaria alusti maisema-arkkitehti Gretel Hemgård, arkkitehti ja tiimipäällikkö Matti Kaijansinkko ja Kehitysjohtaja (MIELI Suomen Mielenterveys ry) Kristian Wahlbeck, jotka puhuivat Lapinlahden puiston merkityksestä ja arvoista, mielenterveyshoidin historiasta sekä nykyisesta asemakaavasta. Alustusten jälkeen seurasi paneelikeskustelu, johon osallistuivat ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander, alueen asiantuntija Maija Kerko, dosentti Pauliina Latvala-Harvilahti ja arkkitehti Tapani Mustonen sekä minä, Rita Paqvalén.

Paneelikeskustelussa keskusteltiin mm. siitä mikä tekee Lapinlahden kulttuuriperinnön ainutlaatuiseksi. Minkälainen tulevaisuuden toiminta säilyttäisi kulttuuriympäristön arvoja parhaiten ja jättäisi paikan edelleen kaupunkilaisille merkitykselliseksi? Miten alueen arvot huomioidaan, jos lisärakentamista sairaalapuistoon sallitaan?

Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander totesi puheenvuorossaan, että elämme ns. uusliberaalia aikakautta, jolloin kaikki on myytävänä. Suurimpia uhkia hänen mielestään onkin, että Lapinlahti rahastetaan pois kaupunkilaisten käytöstä. Helsingin kaupungin strategioissa unohdetaan usein asukkaat – he ovat vain lukuja, joita heitellään ympäriinsä. Maankäyttö-, rakennus- ja perustuslaissa on säädetty osallisuudesta, ja perustuslaissa julkisen vallan käytöstä. Niitä ei juurikaan noudateta Helsingin kaavoituksessa. Asukkaiden näkemykset kirjataan, mutta niitä ei huomioida. Kaupunkilaiset siis ohitetaan päätöksenteossa ja politiikassa, mikä on surullista, koska he ovat myös omistajia. (Lapinlahden Lähde 10.3.2020)

Käy myös tutustumassa