Brev till stadsmiljönämnden // Kirje kaupunkiympäristölautakunnalle

Förra veckan skrev jag, Maija Kerko och Thomas Slätis ett brev till stadsmiljönämnden i Helsingfors gällande det vinnande förslaget Lapinlahden kevät (Lappvikens vår) och hur det skulle förstöra Lappvikens kulturarv om staden skulle välja att sälja Lappviken till Nrep. Här hittar du brevet i sin helhet på finska.

Paras kaupunkiympäristölautakunnan jäsen,

Kirjoitamme huolestamme, joka koskee Lapinlahden alueen tulevaisuutta sekä Lapinlahden kevät -ehdotuksen ongelmallisuutta.

Viikko sitten julkistettiin Lapinlahden ideakilpailun voittaja, tanskalaisperäisen kiinteistösijoittajan ja urakoitsijan NREP-yhtiön Lapinlahden kevät -ehdotus. Vaikka ehdotus kuulostaakin kulttuurimyönteiseltä, se ei täytä alkuperäisen kilpailukutsun kriteereitä ja on lähemmin tarkasteltuna monella tavalla ongelmallinen.

Ehdotuksen toteutus olisi kuolemanisku sekä Lapinlahden valtakunnallisesti arvokkaalle rakennetulle kulttuuriympäristölle ja historialliselle puistolle, että Lapinlahden nykyisten toimijoiden rakentamalle, kulttuurihistoriaa kunnioitettavalle matalan kynnyksen toiminnalle.

Lapinlahden kulttuurihistoriallinen arvo on kolmijakoinen: se koostuu uniikista rakennustaiteellisesta kokonaisuudesta, historiallisesta puistosta ja alueen kulttuurihistoriaa ja puiston luontoarvoja kunnioittavasta toiminnasta. Ainoastaan näiden kolmen pilarin tukemana Lapinlahden kulttuuriperintö säilyy arvossaan.

Lapinlahden kevät -ehdotuksen keskeiset ongelmat liittyvät siihen, että ehdotuksessa kiinnitetään huomiota vain sairaalarakennuksen arkkitehtonisiin arvoihin ja sivutetaan täysin kulttuuriperintökokonaisuuden kaksi muuta keskeistä arvoa – mielenterveyttä tukemaan rakennettu puisto ja kulttuurihistoriaa kunnioittava toiminta – ja näin se poikkeaa radikaalisti vuonna 2012 voimaan astuneesta ja vielä voimassa olevasta asemakaavasta. Toteutuessaan ehdotus edellyttäisi asemakaavan perusteellista muuttamista koskien erityisesti puiston suojelua ja painotuksia, jotka korostavat paikan historialliselle identiteetin säilymiselle edellytykset luovan toiminnan tärkeyttä. Näin on kilpailuohjelman yhteydessä suunniteltukin, mutta yritystoiminnan sanelemat muutokset eivät tee oikeutta alueen todetuille arvoille.

1) Arvokkaan puiston tuho?

Entisen sairaala-alueen harvinaisen lajirikas kasvillisuus yhdistettynä maisema-arkkitehtuuriin, sekä näiden läheisyys Hietaniemen hautausmaahan ja lähes rakentamaton rantaviiva tekee alueesta yhden kaupungin merkittävimmistä historiallisista puistoista. Ehdotuksessa esitetty eteläpuoleinen lisärakentaminen – viisikerroksinen, pitkä hotelli sekä kaksi 4- ja 5-kerroksista palveluasuntorakennusta – ei pelkästään lohkaisisi suurta osaa puistosta, vaan muodostaisi samalla näköesteen, varjostaisi puistoa ja sen kasvustoa ja heikentäisi ratkaisevasti puiston luonnon moninaisuutta. Näin ollen ehdotus poikkeaa myös radikaalisti ideakilpailun asemakaavamuutoksen suunnitteluperiaatteita koskevan päätöksen (HEL  2018-003884) liitteenä olevana ohjeistuksesta Lapinlahden sairaalan puistoalue suojelutavoitteet ja jatkosuunnittelun ohjeistus (Hemgård 2004), jossa reunavyöhykkeen maisemallisiin arvoihin kiinnitetään erityistä huomiota.

Kaavaillut rakennukset, jotka ovat sekä korkeampia että pinta-alaltaan suurempia kuin Lapinlahden päärakennus, eivät myöskään täytä yllämainitun, Kaupunkiympäristölautakunnassa 11.12.2018 hyväksytyn päätöksen periaatteita. Päätöksessä todetaan, että ”[e]teläistä rakennusryhmää voi täydentää ympäristöön ja rakennusten mittakaavaan sopeutuvalla pienmuotoisella täydennysrakentamisella, jonka käyttö kytkeytyy alueen muuhun toimintaan”. Esitetyt rakennukset eivät kytkeydy alueen muuhun toimintaan, ja lisäksi ne ovat mittakaavaltaan liian suuria. Koko puiston eteläpuolta varjostava, viisikerroksinen ”arkkitehtonisesti korkeatasoinen hotelli” veisi huomion alueen historiallisesti arvokkaasta rakennuskannasta.

Lisäksi rakennustyömaan alle jäisi mm. kolme arvokasta pensas- ja puuryhmää sekä luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) liitteen 4 mukainen uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan kirvelilattakoin elinympäristö. On myös huomioitava, että kilpailuehdotuksessa ehdotetaan, että koirapuiston puita kaadetaan – alue, jossa on havaittu liituoravan asuinpaikka.

Hotellia rakentaessa Lapinniemen korkeimpia kalliolakeja joutuisi louhimaan, ja korkea hotelli siihen suunniteltuine terasseineen ja uusine kulkureitteineen rikkoisi eteläpuoleisen puiston ilmettä pysyvästi ja geologisia muotoja ikuisesti. Tämä käy erittäin hyvin ilmi alla olevasta kuvasta, johon olemme merkinneet (suurpiirteisesti) kilpailukutsussa esitetyt arvokkaat kasvit vaaleanvihreällä, suojeltavan kirvelilattakoin ilmentymän tummanvihreällä ja mahdollisen rakennusten sijoitusalueen sinisellä. Kuva on kopioitu Lapinlahden kevät -esityksestä ja siinä näkyy, miten suunniteltu hotelli ulottuu kauas kilpailukutsussa esitetyn rakennusalueen ulkopuolelle.

Ideakilpailun ajatus mahdollisesta meluesteestä on paitsi maisemallisesti ongelmallinen, myös väärä. Monivuotisen havainnoinnin perusteella voidaan todeta, että Länsiväylän melu on kyllä häiritsevä, mutta suurin osa siitä kantautuu Lapinlahteen sillan päällä olevasta liikenteestä. Puistoon suunniteltu viisikerroksinen pitkä hotellirakennus ei meluhaittaan pure. Näistä mittauksista on olemassa tarkat melukartat.

Kilpailuesityksen puistosuunnitelma tukee lähinnä kaupallisten toimijoiden tarpeita (terasseineen ja ravintolan yrttipuutarhoineen), eikä vastaa Kaupunkiympäristölautakunnan yllä mainittua päätöstä, jossa todetaan yksiselitteisesti:

”Tavoitteena on säilyttää voimassa olevassa asemakaavassa suojeltu, sairaalaa ympäröivä puistoalue pääpiirteissään kaikille avoimena, julkisena puistona, jonka osalta nykyisen asemakaavan tavoitteet ja vaatimukset pätevät.”

2) Rakennetussa kulttuuriperinnössä on kyse muustakin kuin seinistä

Lapinlahden kevät -ehdotuksen toinen vakava puute on historiallisten arvorakennusten sisään kaavailtu toiminta. Se ei riitä, että puisto (joka säilyykaupungin omistuksessa) on avoinna kaikille, sillä vain jos rakennuksetkin ovat avoimia säilyy puiston avoimuus ja monipuolinen käyttö. Ei sekään riitä perusteluna, että rakennettaviin, uusiin palveluasuntorakennuksiin haetaan hoitoalan (yksityisiä) toimijoita, ellei toiminta historiallisissa rakennuksissa kunnioita alueen kulttuuriperintöä.

Varsinkin päärakennukseen sijoittuvan toiminnan tulisi, paitsi olla avointa kaikille, myös vaalia alueen kulttuurihistoriaa sekä kytkeytyä talon lähes 180-vuotiseen mielenterveyden hoidon historiaan. Lapinlahden kevät -esityksessä suurin osa Lapinlahden päärakennuksen ja Venetsian tiloista on vihitty kaupalliselle toiminnalle (sisältäen esim. kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja hostellin) tai yksityisille työhuoneille ja toimistoille (suurin osin Moomin Characters Oy:lle). Rakennusten ”kaikille avoin toiminta” koostuu siis vain kaupallisesta, eikä osallistavasta, tulotasosta riippumattomasta matalan kynnyksen toiminnasta.

Tiloihin suunniteltu kulttuuritoiminta kytkeytyy suurilta osin Tove Janssoniin ja Moomin Characters Oy:hyn liittyviin teemoihin. Tove Janssonin merkitys Suomen kulttuuriperinnölle on kiistämätön, mutta hän ei liity Lapinlahden hoito- ja kulttuurihistoriaan millään tavalla. Koemme myös ehdotuksen ”Tove Janssonin kotimuseosta” epäuskottavana ja kyseenalaisin perustein yleisöä kosiskelevana. Moomin Characters Oy:n henkilökunnalla ei ole museoalan asiantuntemusta, eikä kilpailuehdotuksessa kerrota miten museotoimintaa palkkoineen (esim. museojohtaja, amanuenssi, museomestari, oppaat, vahdit jne.) ja kokoelmineen tullaan rahoittamaan ja pyörittämään. Kilpailuehdotuksen ainoa konkreettinen vihje on kuvitus, jossa seinillä olevat maalaukset ovat Helsingin kaupungin omaisuutta. Puuttuvat suunnitelmat museon rahoituksesta ja visiosta viestivät mielestämme siitä, että museo-sanaa käytetään harhaanjohtavasti ja että kyseessä oleva ”kotimuseo” tulee olemaan Moomin Characters Oy:n myyntiä edistävä myyntinäyttely.

c) Kaupunkilaisten osallisuuden väheksyminen

Lapinlahden nykyinen toiminta on uniikki esimerkki siitä, kuinka kulttuuriperintö rikastuu kansalaisten aktiivisesta osallistumisesta. Lapinlahden nykyinen vahva brändi on seuraus sairaalan entisten potilaiden sekä heidän omaistensa, lääkäreiden, hoitajien ja muiden kansalaisten 30-vuotisesta määrätietoisesta työstä Lapinlahden puolesta. Tämä työ on tehty sen eteen, että sairaalarakennukset ja -alue pysyisivät edelleen hyvinvoinnin ja mielenterveyden keitaana.

Siitä, että Lapinlahti on nyt niin hienossa kunnossa ja niin suosittu ja kansalaisille tärkeä paikka, voi siis kiittää kaupungin teettämän pintaremontin lisäksi, niitä satoja kaupunkilaisia, jotka eivät vain ole hoitaneet ja hallinnoineet Lapinlahtea, vaan myös kehittäneet mallin matalan kynnyksen mielenterveyttä edistävälle, kaupungin sosiaali- ja terveystoimintaa täydentävälle toiminnalle. Tätä kansainvälisestikin huomattua brändiä kaupunki olisi nyt myymässä kiinteistösijoittajalle, ja näin kaupunki kiittäisi kuntalaisia osallisuudesta ja tuhansista vapaaehtoistunneista. Alueen merkitys helsinkiläisille ilmenee mm. marraskuussa 2018 apulaispormestari Sinnemäelle luovutetusta, n. 30 000 asukkaan allekirjoittamassa adressissa Lapinlahden nykyisen toiminnan jatkumisen puolesta, kilpailun yhteydessä avatusta kerrokantasi.fi -palvelun palautteesta syksyllä 2019 ja Helsingin kaupungin teettämän tutkimuksen Helsingin helmet (Kaupunkiympäristön aineistoja 2017:3).

Jos Helsingin kaupunki lähtisi kehittämään Lapinlahtea kilpailusääntöjä rikkovan Lapinlahden kevät -ehdotuksen pohjalta, se antaisi selkeän viestin olevansa valmis myymään kaupunkilaisten jaettua kulttuuriperintöä. Näin jopa verotusetuuksiin pyrkivälle sijoittajalle, jonka businessmalliin ei kuulu osallisuuden edistäminen tai kulttuuriperinnön vaaliminen, vaan tuoton kasvattaminen jälleenmyynnin kautta!

Teolla Helsingin kaupunki ei ainoastaan tuhoaisi Euroopan mittakaavassa hyvin säilyneen ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kaupunki osoittaisi myös, ettei ota omia tai valtion osallisuustavoitteita vakavasti (esim. Helsingin kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmallia vuodelta 2017 sekä Helsingin kaupungin strategiaa 2017-2021). Myynnillä kaupunki viestisi myös, ettei kunnioita kansalaisten oikeuksia kulttuuriperintöön eikä kansallisia strategioita ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka liittyvät kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja vaalimiseen, ja johon Suomi on valtiotasolla sitoutunut (esim. Europan neuvoston Faron yleissopimusta, joka on astunut voimaan 2017).

Ystävällisin terveisin,

Maija Kerko, Lapinlahden kansalaisaktivismista tietokirjaa kirjoittava kulttuurintutkija

FT Rita Paqvalén, Tietokirjailija sekä Kulttuuria kaikille -palvelun kirjoitusvapaalla oleva toiminnanjohtaja

Thomas Slätis, hallituksen jäsen, Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry