Kolmas päivä kotikonttorissa takana, ja kaipaan jo omaan työpisteeseeni Lapinlahden sairaalassa. Onneksi vielä voi kävellä Lapinlahteen, kiertää puistoa ja nauttia sen tarjoamasta rauhasta, luonnon ihmeistä ja historiallisista kerrostumista. Toissa päivänä Lapinlahden Lähteen porukat olivat avanneet Rauhoittavan kävelyreitin ja eilen varhain aamulla oli jo aikuisia ja lapsia sitä seuraamassa. Kävelyreitti tarjoaa vinkkejä hiljentymiseen, ja mikäli kaipaa juttukaveria, sellaisen löytää ainakin toistaiseksi Lapinlahden Lähteen kahvilalta klo 12-14. Kävelyn päätteeksi voi vaikkapa syödä eväitä ja juoda lämpimiä juomia linnunlaulua kuunnellessa ja kevään merkkejä seuratessa.
Koronavirus ja siihen liittyvät yhteiskunnalliset toimenpiteet koettelevat meitä kaikkia, mutta hyvin eri tavoin terveydellisesti, psyykkisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Nyt on näytön paikka, yhteiskunnalle ja meille kaikille, siitä kuinka valmiita olemme tukemaan toisiamme ja auttamaan heikommassa asemassa olevia kanssaihmisiä, yksinäisiä naapureita ja niitä, joita viruksen aiheuttamat seuraukset koettelevat kovimmin täällä ja muualla maailmalla. Nyt jos koskaan tarvitaan Lapinlahden Lähteellä tarjottujen kaltaisia matalan kynnyksen palveluita ja toimijoita kuten osin Lapinlahdessa toimiva Mieli ry, joka tarjoaa keskusteluapua ympäri vuorokauden. Tarvitaan myös rentouttavia ja rauhallisia kulttuurimaisemia ja ympäristöjä, joissa mieli voi levätä ja joissa voimme kokea olevamme osa luontoa, historiallista jatkumoa ja nyky-yhteiskuntaa.
Kuolemanisku osallisuudelle ja yhteiselle kulttuuriperinnöllemme?
Eilen paljastui Lapinlahden ideakilpailun voittaja. Voittajaksi julistettiin kilpailun ainoa jäljellä ollut kilpailuehdotus, tanskalaisperäisen kiinteistösijoittajan ja urakoitsijan NREP-yhtiön Lapinlahden kevät -ehdotus. Kaupungin tiedotteessa ehdotuksen sisältöjä tiivistetään seuraavasti:
Päärakennukseen on ehdolla Tove Janssonin kotimuseo, hostelli, työtiloja sekä erilaisia palveluja. Puisto säilyy kaikille avoimena ja lähes ennallaan. Uudisrakennukset nousevat alueen eteläreunalle, minne tulisi hotelli Länsiväylän melumuuriksi sekä kaksi palveluasuntorakennusta.
Vaikka ehdotus kuulostaakin kulttuurimyönteiseltä, se ei täytä alkuperäisen kilpailukutsun kriteereitä ja on lähemmin katsottuna monella tavalla ongelmallinen. Päällisin puolin monipuoliselta näyttävä ehdotus olisi kuolemanisku sekä Lapinlahden valtakunnallisesti arvokkaalle rakennetulle kulttuuriympäristölle ja historialliselle puistolle, että Lapinlahden nykyisten toimijoiden rakentamalle, kulttuurihistoriaa kunnioitettavalle matalan kynnyksen toiminnalle. Nykytoimijoiden suurin osin vapaaehtoisvoimin rakentama keidas kaikille kaupunkilaisille olisi menetetty ja paikalle tulisi täysin kaupallinen toiminta.
Jos Helsingin kaupunki lähtisi kehittämään Lapinlahtea tämän ehdotuksen pohjalta, se antaisi selkeän viestin olevansa valmis myymään kaupunkilaisten jaettua kulttuuriperintöä. Näin sijoittajalle, jonka businessmalliin ei kuulu osallisuuden edistäminen tai kulttuuriperinnön vaaliminen, vaan tuoton kasvattaminen jälleenmyynnin kautta. Teolla Helsingin kaupunki ei ainoastaan tuhoaisi Euroopan mittakaavassa hyvin säilyneen ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kaupunki osoittaisi , ettei ota omia tai valtion osallisuustavoitteita vakavasti (esim. kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmalli vuodelta 2017). Myynnillä kaupunki viestisi myös, ettei kunnioita kansalaisten oikeuksia kulttuuriperintöön eikä kansallisia strategioita ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka liittyvät kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja vaalimiseen (esim. Europan neuvoston Faron yleissopimusta).
Mikä on siis ehdotuksen ongelma?
Lapinlahden sairaalan kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja vaalimiseen kuuluu uniikin rakennustaiteellisen kokonaisuuden ja historiallisen puiston suojelemisen lisäksi alueen kulttuurihistoriaa ja puiston luontoarvoja kunnioittava toiminta. Lapinlahden kulttuurihistoriallinen arvo on siis kolmijakoinen ja koostuu rakennuskannan ja puiston lisäksi myös alueen toiminnasta. Tämä on myös keskeinen tavoite alueen vielä voimassa olevassa asemakaavassa.
Lapinlahden kevät -ehdotuksen keskeiset ongelmat liittyvät siihen, että ehdotuksessa kiinnitetään huomiota vain sairaalarakennuksen arkkitehtonisiin arvoihin. Ehdotuksessa sivuutetaan kulttuuriperintökokonaisuuden kaksi toista keskeistä arvoa, eli historiallinen puisto ja kulttuurihistoriaa huomioiva toiminta, ja näin se poikkeaa radikaalisesti vuonna 2012 voimaan astuneesta asemakaavasta. Nykyisessä asemakaavassa korostetaan kokonaisuuden säilyttämistä, ja sen mukaan puisto tulisi säilyttää rauhallisena ja aidattuna oleskelupuistona. Kaavan mukaan rakennusten tulisi sisältää toimintoja, jotka heijastavat talon alkuperäistä sairaalakäyttöä, kuten esim. ”terapiatyötä palvelevia sosiaali- ja terveysalan toimintoja ja näihin liittyviä tuetun asumisen muotoja” sekä ”yleisölle avoinna olevia kahvila- ja muita julkisia tiloja rakennusten historialliseen luonteeseen sopivalla tavalla”.
Sairaala-alueen kasvillisuus yhdistettynä rakennuskantaan sekä läheisyyteen Hietaniemen hautausmaan sekä rantaviivan kanssa tekee alueesta yhden kaupungin merkittävimmistä historiallisista puistoista. Ehdotuksessa esitetty eteläpuoleinen lisärakentaminen – isokokoinen hotelli sekä kaksi palveluasuntorakennusta – ei pelkästään söisi isoa osaa puistosta, vaan muodostaisi samalla näköesteen, varjostaisi puistoa ja tuhoaisi luonnon moninaisuuden.
Mielestäni kaavaillut rakennukset, jotka ovat sekä korkeampia että pinta-alaltaan suurempia kuin Lapinlahden päärakennus, eivät täytä kilpailukutsun periaatteita pienmuotoisesta rakentamisesta (hyväksytty Kaupunkiympäristölautakunnassa 11.12.2018). Siinä todetaan että ”[e]teläistä rakennusryhmää voi täydentää ympäristöön ja rakennusten mittakaavaan sopeutuvalla pienmuotoisella täydennysrakentamisella, jonka käyttö kytkeytyy alueen muuhun toimintaan”. Esitetyt rakennukset eivät kytkeydy alueen muuhun toimintaan, ja lisäksi ne ovat mittakaavaltaan liian suuria. Koko puiston eteläpuolta varjostava, viisikerroksinen ”arkkitehtonisesti korkeatasoinen hotelli” veisi huomion alueen historiallisesti arvokkaasta rakennuskannasta. Lisäksi rakennustyömaan alle jäisi mm. kolme arvokasta pensas- ja puuryhmää sekä suojeltavan kirvelilattakoin elinympäristö. Hotellia rakentaessa etelänpuoleista kalliota joutuisi louhimaan, ja korkea hotelli siihen suunniteltuine terasseineen ja uusine kulkureitteineen rikkoisi eteläpuoleisen puiston ilmettä pysyvästi.
Tämä käy erittäin hyvin ilmi alla olevasta kuvasta, johon olen merkinnyt (suurpiirteisesti) kilpailukutsussa esitetyt arvokkaat kasvit vaaleanvihreällä, suojeltavan kirvelilattakoin ilmentymän tummanvihreällä ja mahdollisen rakennusten sijoitusalueen sinisellä. Kuva on kopioitu Lapinlahden kevät -esityksestä ja siinä näkyy, miten suunniteltu hotelli ulottuu kauas kilpailukutsussa esitetyn rakennusalueen ulkopuolelle.
Ideakilpailun ajatus mahdollisesta meluesteestä on paitsi maisemallisesti ongelmallinen, myös väärä. Monivuotisen havainnoinnin perusteella voidaan todeta, että Länsiväylän melu on kyllä häiritsevä, mutta suurin osa siitä kantautuu Lapinlahteen sillan päällä olevasta liikenteestä. Puistoon suunniteltu viisikerroksinen pitkä hotellirakennus ei meluhaittaan pure.
Lapinlahden kevät -ehdotuksen toinen vakava puute on historiallisten arvorakennusten sisään kaavailtu toiminta. Se ei riitä, että puisto (joka tulee joka tapauksessa säilymään kaupungin omistuksessa) on avoinna kaikille tai että rakennettaviin, uusiin palveluasuntorakennuksiin haetaan hoitoalan toimijoita, ellei toiminta historiallisissa rakennuksissa kunnioita alueen kulttuuriperintöä. Varsinkin päärakennukseen sijoittuvan toiminnan tulisi, paitsi olla avointa kaikille, myös vaalia alueen kulttuurihistoriaa sekä kytkeytyä talon lähes 180-vuotiseen mielenterveyden hoidon historiaan.
Ideakilpailun voittaneessa esityksessä suurin osa Lapinlahden päärakennuksen ja Venetsian tiloista on vihitty kaupalliselle toiminnalle (sisältäen esim. kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja hostellin) tai yksityisille työhuoneille ja toimistoille. Tiloihin suunniteltu kulttuuritoiminta kytkeytyy suurilta osin Tove Janssoniin ja Moomin Charactersiin liittyviin teemoihin. Vaikka tietokirjailijana, Tove Janssonin fanina sekä entisenä kirjallisuudentutkijana toivoisin, että saisimme Helsinkiin sekä Janssonin kotimuseon että kirjallisuutta vaalivan talon, Lapinlahden sairaala ei valitettavasti ole oikea paikka niille. Tove Janssonin merkitys Suomen kulttuuriperinnölle on kiistämätön, mutta hänen elämänsä ja taiteensa ei liity oleellisesti Lapinlahden hoito- ja kulttuurihistoriaan.
Lapinlahti voisi olla osallisuuden lippulaiva
Lapinlahden nykyinen toiminta on uniikki esimerkki siitä, kuinka kulttuuriperintö rikastuu kansalaisten aktiivisesta osallistumisesta. Lapinlahden nykyinen vahva brändi on seuraus sairaalan entisten potilaiden sekä heidän omaistensa, lääkäreiden, hoitajien ja muiden kansalaisten 30-vuotisesta pitkästä työstä Lapinlahden puolesta. Tämä työ on tehty sen eteen, että sairaalarakennukset ja -alue pysyisivät edelleen hyvinvoinnin ja mielenterveyden keitaana. Siitä, että Lapinlahti on tänään niin hienossa kunnossa ja niin suosittu ja kansalaisille tärkeä paikka, voi siis kiittää niitä satoja ja satoja kaupunkilaisia, jotka eivät vain ole hoitaneet ja hallinnoineet Lapinlahtea, vaan myös kehittäneet mallin matalan kynnyksen mielenterveyttä edistävälle, kaupungin sosiaali- ja terveystoimintaa täydentävälle toiminnalle. Tätä brändiä kaupunki olisi nyt myymässä, ja näin kaupunki kiittäisi kuntalaisia osallisuudesta ja tuhansista vapaaehtoistunneista.
Mutta mikä muodostaa kaupungin, jollei ne tuhannet ihmiset, jotka viimeisen vuoden aikana ovat osallistuneet Lapinlahden toimintaan? Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ja kaupunkivaltuuston pian tehtävä päätös Lapinlahden tulevaisuudesta koskeekin suuremmassa mittakaavassa oikeutta kulttuuriperintöön, painoarvoa, jonka kaupunki antaa kansalaisten osallistumiselle yhteiskuntaan, sekä sitä, kuinka kattavasti ollaan valmiita seuraamaan sopimuksia ja strategioita, johon kaupunki ja Suomi maana on sitoutunut.
Anteckningar om Lappviken 