Tallenne helmikuussa (10.2.2020) järjestetystä seminaarista Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä on nyt verkossa. Seminaarissa käsittelimme Lapinlahden ajassa muuttuvia kulttuuriperintöarvoja arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin, kaupunkiympäristön, psykiatrian sekä kansalaisten osallisuuden ja kansalaisliikkeen historian näkökulmista. Lue myös Lapinlahden Lähteen kirjoittama referaatti seminaarista ja siitä käydyistä keskusteluista.
Seminaaria alusti maisema-arkkitehti Gretel Hemgård, arkkitehti ja tiimipäällikkö Matti Kaijansinkko ja Kehitysjohtaja (MIELI Suomen Mielenterveys ry) Kristian Wahlbeck, jotka puhuivat Lapinlahden puiston merkityksestä ja arvoista, mielenterveyshoidin historiasta sekä nykyisesta asemakaavasta. Alustusten jälkeen seurasi paneelikeskustelu, johon osallistuivat ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander, alueen asiantuntija Maija Kerko, dosentti Pauliina Latvala-Harvilahti ja arkkitehti Tapani Mustonen sekä minä, Rita Paqvalén.
Paneelikeskustelussa keskusteltiin mm. siitä mikä tekee Lapinlahden kulttuuriperinnön ainutlaatuiseksi. Minkälainen tulevaisuuden toiminta säilyttäisi kulttuuriympäristön arvoja parhaiten ja jättäisi paikan edelleen kaupunkilaisille merkitykselliseksi? Miten alueen arvot huomioidaan, jos lisärakentamista sairaalapuistoon sallitaan?
Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander totesi puheenvuorossaan, että elämme ns. uusliberaalia aikakautta, jolloin kaikki on myytävänä. Suurimpia uhkia hänen mielestään onkin, että Lapinlahti rahastetaan pois kaupunkilaisten käytöstä. Helsingin kaupungin strategioissa unohdetaan usein asukkaat – he ovat vain lukuja, joita heitellään ympäriinsä. Maankäyttö-, rakennus- ja perustuslaissa on säädetty osallisuudesta, ja perustuslaissa julkisen vallan käytöstä. Niitä ei juurikaan noudateta Helsingin kaavoituksessa. Asukkaiden näkemykset kirjataan, mutta niitä ei huomioida. Kaupunkilaiset siis ohitetaan päätöksenteossa ja politiikassa, mikä on surullista, koska he ovat myös omistajia. (Lapinlahden Lähde 10.3.2020)
Käy myös tutustumassa