Lapinlahti on viime aikoina ollut useasti esillä mielipidepalstoilla, tässä kooste viimeisten 10 päivän saldosta. // Under den senaste tiden har Lappvikens framtid diskuterats en hel del i medierna, här hittar du länkar till de senaster 10 dagarnas insändare och artiklar.
Keskiviikkona 25.3.2020 Helsingin Sanomat julkaisi Teemu Lehdon, Tilanjakamon hallituksen puheenjohtajan ja Kristian Wahlbeckin, Lapinlahden Lähden hallituksen puheenjohtajan mielipidekirjoituksen Lapinlahden puistoa on suojeltava. Sairaala-alueen suunnittelukilpailu ei tuottanut toivottua tulosta. Kirjotuksessaan he kritisoivat NREP:n suunnitelmaa, joka katkaisi “mielenterveystyön jatkumon alueella” ja joka “uhkaa alueen kulttuuri- ja luontoperintöä”. Lisäksi he kysyvät:
Helsingin kaupunki on esimerkillisesti pyrkinyt veroparatiisien torjuntaan. On siksi hämmästyttävää, että kilpailussa ei ole kiinnitetty huomiota tanskalaisperäisen Nrep-yhtiön verosuunnittelua mahdollistavaan monikerroksiseen omistusrakenteeseen holdingyhtiöineen ja Luxemburgiin sijoitettuine kiinteistörahastoineen. Kaupungin päättäjien tulee myös ymmärtää, että kiinteistörahaston toiminnan luonteeseen kuuluu omistuksen eteenpäin myyminen uudelle sijoittajalle suurempaan hintaan 5–10 vuoden kuluessa ja että omistus jatkossa määräytyy täysin kaupallisesti.
Tisdagen 31.3.2020 publicerades min, kulturforskaren Maija Kerkos och Pro Lappvikens styrelsemedlem Thomas Slätis insändare i Hufvudstadsbladet. I vår insändare går vi igenom det vinnande bidragets plan och visar bl.a. på hur planerna på att bygga hotell och två andra byggnader i parkens södra område, inte enbart skulle förstöra den historiska parken, utan strider mot tävlingens direktiv. Vi diskuterar också på vilket sätt bidraget skulle förstöra Lappvikens kulturhistoriska värden.
Då stadens förtroendevalda nu ska fatta beslut om Lappvikens framtid handlar beslutet alltså om mer än en tävling, eller om Lappviken. Det handlar framför allt om rätten till kulturarv, om den betydelse staden tillskriver medborgarnas delaktighet i samhället och ifall man följer de konventioner och strategier Finland och Helsingfors stad förbundit sig vid. Är det omsorgen om stadens invånare och deras välmående eller är det kapitalet och privata investerare som styr stadens beslut?
Samana päivänä eli, tiistaina 30.3.2020 myös Helsingin Uutisissa julkaistiin artikkeli Lapinlahden tulevaisuutta koskien. Artikkelissä Lapinlahden ideakilpailusta pudonneet nykykäyttäjät vaativat ehdotustaan käsittelyyn – ”Olisi suuri menetys, jos kaupunki ei tätä hyödynnä” haastellaan Lapinlahden Lähteen toimitusjohtajaa Tuula Sundmania. Hän toteaa mm. että “[j]os kaupunki hyväksyy suunnitelman ja lähtee toteuttamaan sitä, ei silloin ainakaan toteudu kaupungin aiemmin asettama vaatimus kokonaisuuden avoimuudesta”. Esillä oleva ehdotus on uhkana paitsi avoimuudelle ja paikan historiallisille arvoille, myös puistolle ja luonnon rauhalle.
Hotellista tulee maisemallisesti suuri ja se edellyttäisi mittavaa autoliikennettä, joka vaikuttaa myös puistoon. Me pidimme ehdotuksessamme tärkeänä, ettei puistoon tulisi lisää autoliikennettä, Sundman muistuttaa.
Perjantaina 3.4.2020 ilmestyi kaksi mielipidekirjoitusta Helsingin Sanomassa. Minun, kulttuuritutkijan ja Pro Lapinlahti ry:n hallituksen jäsenen Thomas Slätiksen mielipidekirjoituksessa jatkamme tätä puistoaihetta ja nojaudumme mm. maisema-arkkitehdin Gretel Hemgårdin selvityksen koskien Lapinlahden historiallisen puiston arvoja. Kulttuuriympäristön maisemallisesti merkittäville reuna-alueille sijoittuva rakentaminen poikkeaisi puiston asemakaavoitusta ohjaavan selvityksen suosituksista. “Toteutuessaan suunnitelma riistäisi, maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin sanoin, puistolta valon, auringon ja tilan tunnun”.
Lapinlahti ei ole joutomaata, jota olisi pakko kehittää suunnitteluperiaatteita rikkovalla ja paikan kulttuurihistoriallista arvoa romuttavalla myyntipäätöksellä.
Toinen perjantaina julkaistu mielipidekirjoituksen takana on Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho, joka oli ideakilpailun raadin puheenjohtaja. Kirjoituksessaan hän vastaa Kristian Wahlbeckin ja Teemu Lehdon kirjoitukseen ja puolustelee raadin valintaa. Hän toteaa mm. että “[s]airaalarakennusten ideakilpailun voitti ehdotus, joka täytti kilpailuohjelman vaatimukset”.
Mikko Ahon vastaus ei kumminkaan pysty osoittamaan miten kilpailuohjelman vaatimukset pienmuotoisesta rakentamisesta toteutuisi jos alueelle rakennettaisiin kolme korkeaa rakennusta, joiden pinta-ala on suurempi kuin sairaalan päärakennus ja joista 2/3 osaa suunniteldusta hotellista sijoittuisi lisärakennuksille varatun alueen ulkopuolelle? Ahon toteamus siitä että “[p]uisto säilyy lähes ennallaan” on suorastaan naurettava. Kuten Suomen johtava maisema-arkkitehti Gretel Hemgård on todennut (ja kuten kirjoitin aikaisemmin) ehdotetut massiiviset rakennuksen eivät pelkästään tuhoaisi kulttuuriympäristön maisemallisesti merkittävää reuna-aluetta ja historiallista puistoa, vaan se veisi “puistolta valon, auringon ja tilan tunnun”.
Anteckningar om Lappviken 