[Blogiteksti on julkaistu aikaisemmin Uusi Suomi -alustalla 30.10.2019]
Osallisuuden edistäminen on tärkeä tavoite Helsingin kaupungin strategiassa (2017-2021). Strategian mukaan kaupunki haluaa vahvistaa ”asemaansa osallisuuden ja avoimuuden kansainvälisenä edelläkävijänä” ja paikkana, jossa jokaisella ”helsinkiläisellä on oikeus kokea itsensä helsinkiläiseksi ja tehdä vaikuttavia tekoja yhteisönsä hyväksi”. Strategiassa todetaan lisäksi, että ”modernit osallisuuskäytännöt parantavat väestöryhmien välistä ymmärrystä, yhdenvertaisuutta ja palvelujen laatua”. Kaupungin osallisuustavoitteita edistetään erityisesti kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmallilla, jonka kaupunginhallitus hyväksyi vuoden 2017 lopussa ja jonka periaatteet kirjoitettiin kaupungin hallintosääntöön. Sen mukaan osallisuuden periaatteiden tulisi läpäistä kaikkea toimintaa koko kaupungin organisaatiossa.
Osallisuus on tärkeä avainsana tänä päivänä, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Miten voidaan vahvistaa kuntalaisten osallisuutta kaikilla tasoilla niin, että kaikki kokisivat tulevansa kuulluksi ja nähdyksi? Että kaikki voisivat aidosti ottaa osaa ja kantaa suunnittelu- ja päätösprosesseihin kaikilla vaiheissa? Miten rakennetaan osallisuusmalli, joka heijastaa yhteiskunnan moninaisuutta ja joka ei ole tyhjää puhetta eikä tapahdu ylhäältä-alas? Miten varmistetaan, että kaupunkilaisten aktivismiin ja aktiiviseen osallistumiseen annetaan tarpeelliset edellytykset toteutua ja kasvaa? Miten Helsingin kaupunki tukee jo olemassa olevia kuntalaisten rakentamia, hyvin toimivia ja kaikille avoimia osallistumispaikkoja, kuten esimerkiksi Lapinlahden sairaala-aluetta, josta on muodostunut yksi tärkeimpiä kaupunkilaisten osallistumisen areenoita. Kysymys on ajankohtainen juuri nyt, koska Lapinlahden tulevaisuus on vaakalaudalla.
Puhun tietysti Lapinlahden sairaala-alueen ideakilpailun toisesta vaiheesta. Tässä kilpailussa mitataan ennen kaikkea kaupungin sitoutumista kuntalaisten osallisuuden edistämiseen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen. Kilpailun toisessa vaiheessa on kaksi ehdotusta: Lapinlahden kevät, jonka taustalla vaikuttavat monikansalliset ja kaupalliset kiinteistö- ja bisnesalan toimijat, ja Lapinlahti 360*, jonka taustalla on mm. yleishyödyllinen säätiö sekä nykyisiä Lapinlahden toimijoita (Lapinlahden Lähde ja Tilajakamo).
Tämä teksti on puolustuspuhe Lapinlahti 360 -ehdotukselle, jonka lähtökohtana on nykyisen toiminnan jatkaminen ja kehittäminen. Kirjoitukseni on myös puheenvuoro kulttuurihistoriallisesti arvokkaan sekä kasvilajistoltaan rikkaan rakennetun ympäristön vaalimisen ja säilyttämisen sekä osallisuuden, yhdenvertaisuuden, moninaisuuden ja mielenterveyden edistämisen puolesta. Olen vuodesta 2015 alkaen seurannut tiiviisti Lapinlahden Lähteen ja Tilajakamon toimintaa ja sen hyviä vaikutuksia ja tuloksia. Nykyistä toimintaa jatkava ja kehittävä ehdotus tarjoaa kaupunkilaisille parhaimmat edellytykset nauttia avoimesta Lapinlahdesta tulevaisuudessakin ja siksi Lapinlahti 360 on mielestäni ainoa mahdollinen valinta.
Pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollisia virheitä kilpailuehdotusten kuvailuissa, sillä kaupungin Kerro kantasi -palvelussa julkaistut tiedot hankkeista ovat hyvin niukat (palvelu sulkeutuu 1.11.). Ehdotusten tarkempi esittely toisi esiin niiden tavoitteet, sisällöt ja erot. Tämä olisi olennaista informaatiota, jotta kaupunkilaisilla olisi aidosti mahdollisuus ottaa kantaa ehdotuksiin.
Jo 30 vuotta taistelua osallisuuden puolesta
Vuonna 2000 – samana vuonna, kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi – kaupungissa järjestettiin kaksi suurta ja merkittävää mielenilmausta osallisuuden puolesta. Ensimmäinen mielenilmaus koski Lapinlahden sairaalaan psykiatrisen hoidon lakkauttamisaikeita ja toinen liittyi suunnitelmiin purkaa VR:n makasiinit uuden musiikkitalon tieltä. Mielenilmaukset muistuttivat toisiaan sisällöltään ja muodoltaan. Molempia oli edeltänyt vuosia kestänyt aktivismi ja molemmat houkuttelivat tuhansia kaupunkilaisia, jotka muodostivat ihmismuurit rakennuksien ympäri. Mielenilmauksissa ei haluttu vain varjella arvokkaita rakennuksia tai miljöitä, vaan ennen kaikkea puolustaa ihmisläheisiä paikkoja ja toimintaa, jotka koettiin tärkeiksi.
VR:n makasiinit olivat 90-luvun aikana kehittyneet eläväksi, urbaaniseksi kulttuurikeskukseksi, johon kuului muun muassa taidegalleria ja taiteilijastudiota, kirpputori, yhdistyksiä, pyöräverstaita ja kulttuuritapahtumia sekä erilaisia ekologiseen elämäntapaan liittyviä toimintoja. Taistelu Lapinlahden psykiatrisen toiminnan säilyttämisen puolesta alkoi jo 1980-luvun loppupuolella. Aloitteentekijöitä olivat Lapinlahden aikaisemmat ja silloiset potilaat, jotka yhdessä omaisten, sairaalan henkilökunnan ja muiden kiinnostuneiden kanssa perustivat vuonna 1988 Pro Lapinlahti – Lappviken -yhdistyksen. Yhdistyksen tavoitteena oli edistää avointa keskustelua mielenterveydestä, vähentää mielensairauksiin liittyviä ennakkoluuloja ja tukea Lapinlahden sairaalan psykiatrista toimintaa. Helsingin yliopistollinen sairaala (HYS) oli vuonna 1999 myynyt sairaalarakennukset kaupungille ja huoli toiminnan ja rakennusten tulevaisuudesta oli suuri vuonna 2000.
Taistelu VR:n makasiinien puolesta hävittiin ja rakennukset tyhjennettiin odottamaan purkua. Kaupunki antoi makasiinien rapistua, kunnes ne lopulta vuonna 2006 tuhoutuivat käytännössä kokonaan tulipalossa. Lapinlahdessa kamppailu jatkui ja se on vuosien saatossa saanut uusia muotoja. Nyt Lapinlahtea halutaan puolustaa kaikille avoimena taiteen, luonnon ja mielen tilana.
Lapinlahden psykiatrinen toiminta lakkautettiin 2000-luvun alussa ja vuonna 2008 viimeinen yksikkö muutti pois sairaalan tiloista. Y-säätiön omistuksessa olevassa Alvila-rakennuksessa on edelleen tuettua asumistoimintaa. Kaupungilla oli aikanaan suunnitelmia korjata sairaalaa sosiaali- ja päihdeyksikköjä sekä kehitysvammaisille henkilöille järjestettyä toimintaa varten, mutta suunnitelmat peruttiin 2003 kaupungin heikon talouden takia ja korjauksia lykättiin. Niinpä 2010-luvulle tultaessa Lapinlahden tulevaisuus oli edelleen avoin, suurin osa tiloista tyhjillään ja rakennukset jätetty rapistumaan.
Keidas sielulle
Tässä tyhjyydessä syntyi ajatus Lapinlahden kehittämisestä kaikille avoimeksi kulttuurin, taiteen ja mielen hyvinvoinnin keitaaksi. Idean taustalla oli Pro Lapinlahti – Lappviken -yhdistys ja Suomen Mielenterveysseura sekä joukko aktivisteja ja muiden mielenterveysyhdistysten edustajia. Suunnitelmat uudelle toiminnalle valmistuivat vuonna 2013 ja toiminta alkoi vuonna 2015. Siitä lähtien Lapinlahden Lähde on tarjonnut kaupungin asukkaille monipuolisia palveluita ja ilmaisia tapahtumia, joiden lähtökohtana on ollut vahvistaa yhteenkuuluvuutta, aktiivista osallisuutta, hyvinvointia ja mielenterveyttä.
Tänä päivänä sairaala-alueen rakennuksia vuokraavat Lapinlahden Lähde ja Tilajakamo -kooperatiivi ja se on täynnä toimintaa. Taiteilijoiden ja mielenterveysammattilaisten työtilojen lisäksi, sairaalarakennukset tarjoavat monipuolisia palveluita. Lapinlahdessa on kahvila ja hävikkiravintola, gallerioita, sauna, huoneteatteri, museot romanikulttuurille ja psykiatrisen hoidon historialle, käsityökauppoja ja erilaisia kokous- ja työpajatiloja. Sairaalan puisto on tänään hyvin suosittu retkeilykohde – niin lähialueen päiväkodeille kuin muille kaupunkilaisille ja turisteille, ja alueella on myös puutarhapalstatoimintaa, joka kukkaloistollaan ilahduttaa ohikulkijoita.
Lapinlahden Lähden toiminta on suurilta osin vapaaehtoisvoimin tapahtuva. Vuonna 2018 Lähteen toiminnan järjestämiseen osallistui noin 100 vapaaehtoista, tapahtumia oli lähes 200 ja niihin osallistui noin 60 000 henkilöä. Vuoden aikana järjestettiin mm. konsertteja, suosittuja historiakävelyitä, näyttelyitä, teatteriesityksiä, luentoja mielenhyvinvoinnista, historiasta, luonnosta ja kulttuurista sekä erilaisia ulkoilma- ja luontotapahtumia. Lapinlahden Lähteen järjestämien tapahtumien lisäksi myös Tilajakamon jäsenet järjestivät runsaasti erilaisia tapahtumia ja kursseja.
Lapinlahden nykyinen toiminta on enemmän kuin järjestettyjen tapahtumien summa. Toiminnan keskiössä on visio yksinäisyyden lieventämisestä sekä hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämisestä ohjelma- ja vapaehtoistoiminnan, työkuntouksen sekä erilaisten kotouttamishankkeiden kautta. Lyhyessä ajassa nykyiset toimijat on muuttaneet sairaalaa matalan kynnyksen monitoimikeskukseksi – taloksi, joka pursuaa aktiviteetteja, mutta joka samalla tarjoaa vierailleen mahdollisuuden pysähtyä, reflektoida, virkistäytyä ja ladata patterit. Lapinlahti on ainutlaatuinen paikka ja talon nykyistä henkeä ja vahvaa ”terveyden ja hyvinvoinnin brändiä” ei pystytä luomaan konsulttipalveluiden kautta, vaan se on luotu sitoutuneiden ja visionääristen vuokralaisten pitkäaikaisen toiminnan avulla. Tämä nykyinen toiminta on liian arvokas menetettäväksi.
Vaalimisen arvoinen kulttuuriperintö
Lapinlahden sairaalan kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja vaalimiseen kuuluu uniikin rakennushistoriallisen miljöön suojelemisen lisäksi alueen historiaa ja puiston luontoarvoja kunnioittava toiminta. Arkkitehti C. L. Engelin piirtämä sairaala valmistui vuonna 1841 ja on maamme vanhin mielisairaala sekä yksi vanhimpia koko Euroopassa. Sairaalaa ympäröivä puisto ja puutarha liittyvät keskeisesti sairaalan hoitohistoriaan.
Sairaala-alueen kasvillisuus yhdistettynä rakennuskantaan, läheisyyteen Hietaniemen hautausmaalle sekä rantaviivaan tekee alueesta kaupungin merkittävimmistä historiallisista puistoista. Päärakennus ja suurin osa muista rakennuksista on suojeltu rakennusperintölain nojalla. Lapinlahti ja sitä ympäröivä puistoalue kuuluu myös valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (RKY). Museoviraston mukaan sairaalan yli 160 vuoden historia on vaikuttanut siihen, että rakennukset ovat säilyneet lähes alkuperäisessä muodossaan ja että ”alue on kulttuurihistoriallisesti kasvillisuudeltaan ainutlaatuinen”.
Alueen kulttuurihistoriallisesti uniikki arvo on lähtökohtana myös alueen asemakaavassa, joka hyväksyttiin 2012. Asemakaavassa korostetaan kokonaisuuden säilyttämistä ja sen mukaan puistoa tulisi säilyttää rauhallisena ja aidattuna oleskelupuistona. Rakennusten tulisi sisältää toimintoja, jotka heijastavat talon alkuperäisiä sairaalakäyttöä vastaavia toimintoja, kuten esim. ”terapiatyötä palvelevia sosiaali- ja terveysalan toimintoja ja näihin liittyviä tuetun asumisen muotoja” sekä ”yleisölle avoinna olevia kahvila- ja muita julkisia tiloja rakennusten historialliseen luonteeseen sopivalla tavalla”.
Nykyiset toimijat sekä nykyisen toimintaan perustuva kilpailuehdotus Lapinlahti 360 – jonka lähtökohtana on, että puisto ja rakennukset muodostavat kokonaisuuden ja että toiminnan tulisi heijastaa kulttuuriympäristön alkuperäistä historiaa mielenterveyden keitaana – noudattavat siis kaikin tavoin asemakaavan asettamia vaatimuksia.
Tammikuussa 2019 oli taas aika puolustaa Lapinlahden sairaalaa ihmismuurilla, kun kaupunki oli korottamassa moninkertaisesti nykyisten toimijoiden vuokria ja samalla avasi käynnissä olevan ideakilpailun. Kilpailun peruslähtökohdat ohittavat kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden ominaispiirteet sekä asemakaavan ehdotuksia alueen kehittämiseksi. Kilpailukutsu koskee vain alueen rakennuskantaa, jota kaupunki joko myy tai vuokraa voittajalle, kun taas puistoalue säilyy kaupungin omistuksessa. Vuosien saatossa Lapinlahden puisto, joka alun perin ulottui nykyiselle Kaapelitehtaalle saakka, on pala palalta pienenetty ja kutistettu. Kilpailukutsussa ehdotetut tontit ja rakennusoikeudet uhkaavat tuhota uniikin kulttuuriympäristön lopullisesti ja ovat selvästi vahvistetun asemakaavan sisällöllisten tavoitteiden vastaisia.
Kaupunki oli siis valmis myymään yhden maamme tärkeimmistä kulttuuriympäristöistä ja pilkkomaan paloiksi kulttuurihistoriallisen ja asemakaavassa säilytettäväksi tarkoitetun kokonaisuuden, johon kuuluu useita rakennusperintölain nojalla suojeltuja rakennuksia ja uniikki puistoympäristö. Vaikka kilpailukutsussa puhutaan myös rakennusten ja puiston kulttuurihistoriallisista arvoista, ohitetaan asemakaavan vaatimus siitä, että rakennusten käytön tulisi heijastaa rakennusten alkuperäistä toimintaa ja tiloja tulisi hyödyntää ”historialliseen luonteeseen sopivalla tavalla”. Kilpailukutsussa todetaan vain, että tavoitteena on ”löytää rakennuksille kaupunkitilallisesti korkeatasoinen, toiminnallisesti riittävän tehokas ja toteutuskelpoinen ratkaisu” ja jossa ”valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät”.
Mutta on myös toinen, parempi ja kestävämpi vaihtoehto – että kaupunki ottaa oman osallisuusmallinsa vakavasti ja näkee sen suuren luovan potentiaalin, joka nykyiset toimijat edustavat, tunnustaen nykyisen toiminnan merkityksen niin kulttuurihistoriallisesti että yhteiskunnallisesti hyvinvoinnin ja osallisuuden näkökulmasta. Lapinlahdella on ainutlaatuiset mahdollisuudet kehittyä Lapinlahti 360 -ehdotuksen mukaisesti kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi vierailukohteeksi, jossa mielenterveys, kulttuuriperintö, luontoarvot, yhteisöllisyys ja luovuus kulkevat käsi kädessä.
* Nimi Lapinlahti 360 viittaa sairaalaan historiaan ja tulevaisuuteen – 180 vuotta Lapinlahden historiaa takana ja 180 vuotta edessä. Vuonna 2021 sairaala täyttää .
Artikkeli perustuu min 12.2.2019 Ny Tid -lehteen julkaistuun ruotsinkieliseen artikkeliin ”Kulturarv handlar inte enbart om väggar”.
Anteckningar om Lappviken 